Voiko intuitioon luottaa?

Toisinaan ja joissakin asioissa minulla on hyvin vahva intuitio. Se ohjaa tekemään valintoja, ja on todella vaikeaa toimia sitä vastaan. Toisinaan olen yrittänyt, koska jos intuitio estää hakemasta esimerkiksi jotakin työpaikkaa, on helppoa ajatella että en vain luota itseeni tarpeeksi tai en halua joutua pois mukavuusalueeltani. Niin kuin juuri nyt tällä hetkellä, olen jättämässä työpaikkahakemuksen tekemättä, koska minulla on hyvin vahva intuitio siitä ettei minun kuulu hakea kyseistä paikkaa. Ei vaikka se olisikin oman alan hommia ja eihän hakemisesta koskaan mitään haittaa ole, mutta silti. 

Kaikkein vaikeinta on oman vahvan tuntemuksen selittäminen muille, koska kuulostaahan se nyt ihan hölmölle jättää hyviä mahdollisuuksia välistä sen takia että sattuu nyt vain tuntumaan sille. Mutta ehkä sitä ei edes voi selittää järjellä, se kun on vain se jostakin todella syvältä kumpuava tunne. 

Ja minä aion luottaa siihen tunteeseen.

Tämän hetken onni

Jos minä jotain haluaisin elämältä oppia, niin sen että elämä on tässä hetkessä. Mitä on väliä tulevalla ja sillä miten asiat ovat vuoden päästä. Ne kun voivat olla ihan miten tahansa. Tärkeintä on se, että juuri tässä hetkessä elämä on hyvää. 

Että jos minä jotenkin osaisin päästää irti liian tarkoista suunnitelmista ja siitä miten toivoisin elämän etenevän. Antaisin sen vain mennä omalla painollaan ja nauttisin siitä, miten asiat ovat juuri nyt. 

Muistathan mut kauniina, mustassa mekossa ja korkeissa koroissa

Olen yrittänyt suklaan voimalla kääntää aivoni toimimaan englanniksi. Se on onnistunut verrattaen huonosti, ja kolmen sivun tekstistä on valmiina puolikas sivu. 

Elämässä on epävarmuuksia, mahdollisuuksia ja erilaisia näkymiä tulevaisuudesta. Eniten epävarmuuksia. Kaikesta siitä, mitä joskus olen pitänyt täysin selvänä ja varmana. 

Miksi ne eivät pysy silleen, kuin ovat joskus asettuneet? Miksi täytyy muuttua ja vaihtua, aiheuttaa epävarmuutta?

"On se tuo opiskelu sitten mukavaa aikaa"

Sellaista olen kuullut niiltä jo työelämässä olevilta ja useampi vuosi sitten opintonsa päättäneiltä. Sehän on toki totta, että aika kultaa muistot. Ehkä sitä sitten joskus tulevaisuudessa itsekin haikailee takaisin tähän tilanteeseen. Mutta juuri nyt, en näe tässä kyllä mitään kadehtimisen arvoista.

Joululoman jälkeen koulua on käyty nyt kolme päivää. Kyllä, kolme päiväisiä viikkoja ja lyhyitä päiviä. Onhan se erilaista kuin kasista neljään työpäivät. Näiden kolmen päivän aikana on alkanut neljä uutta kurssia, joista tietenkin jokaisella on omat tehtävänsä. Näiden kolmen päivän aikana olen tuntenut hukkuvani palautuspäivämääriin.

Näin opiskelijana olen jo nyt alkanut miettiä, että mistähän sitä saisi kesätöitä. Niin sille kadehdittavan pitkälle kesälomalle, jollaista ei työssäkäyvillä ole. Vaan kun ei sitä ole meilläkään. Tässä koulutehtävien ohella pitäisi jollakin ajalla muistaa katsella työpaikkoja ja lähettää onnistuneita hakemuksia, että voisi sitten kesälläkin tehdä jotain hyödyllistä. 

Työttömänä ollessa sain järjettömän paljon enemmän rahaa kuin nyt opiskelijana. En tiedä miksi hyvää palkkaa saava työihminen haluaisi palata opintotuen pariin. Varmaan pitäisi tehdä töitä myös opintojen ohessa, että jotenkin voisi elättää itsensä. Vaan kenellä siihen riittää energiaa sen jälkeen, kun on ensin käynyt koulussa ja sitten viettänyt useamman tunnin kotitehtäviä tehden.

Rakkaat opiskeluelämän ohittaneet ja työelämään päässeet ihmiset, jos olette oikealla alalla ja tykkäätte työstänne, älkää turhaan unelmoiko opiskeluelämän iloista.

Poikkileikkaus elämään

Poikkileikkaus elämään:

alkaneita kursseja, lumisia aamuja, koulussa juotuja pahanmakuisia kahvikupillisia, lisääntyvä tehtävien määrä, into kuvata jotakin uutta, paidanväriin sointuvat punatut huulet,

kaukokaipuu, moneen kertaan kuvatut maisemat, elämän nyrjäyttäminen uusille raiteille, yksinolo ahdistus, herkkulakkoon mennyt mies.

Vuodenalku ja ajatuksia siitä,

mitä on olla minä vuonna 2 0 1 8.

Vuosiluku vaihtui

Viime vuoden lopulla minä päästin irti normeista. Siitä, että jouluna pitäisi väkisin olla iloinen ja hyvällä mielellä. Tai siitä, että uusivuosi vaatisi jotakin kovin ihmeellistä tai erikoista tekemistä.

Kaikesta huolimatta joulu ja uusivuosi on nyt ohitse. On uusi vuosi. Edessä 365 päivää (tai oikeastaan enää 364), joina vuosiluvuksi kirjoitetaan 2018.
Se oli sinänsä aika kivuton vuoden vaihtuminen, koska elämässä on niin paljon asioita, jotka jatkuvat saumattomasti tähänkin vuoteen.

Ja sitten on niitä, jotka herättävät kysymyksiä ja hämmennystä. Mutta niin kai niitä aina on, ihan jokaisena vuotena.