Jos meillä olisi ikuisuus?

Minä uppoudun sinuun,

niin kauan kuin aikaa on.

Kadotan itseni kerroksiin,

jotka tekevät meistä toisistamme erilliset.

Sulaudun sinuun,

kuin mielettömyys yksinäisiin iltoihin.

Ja aika lakkaa olemasta,

kuin meillä olisi ikuisuus.

Jos ajan rajallisuus olisi vain unta,

ja meillä loputtomasti hetkiä,

olisiko elämä yhtä vahvasti tässä ja nyt?

Ilmastoahdistus

Hetkeksi tuli pysäys,

Kiinassakin nähtiin sinistä taivasta,

kun ihmistä suurempi voima laittoi ihmiskunnan polvilleen.

Mahtava hetki oppia, ajattelin.

Kuunnella maailmaa, 

ja sen rajallisia luonnonvaroja.

Mutta kuultiinko sitä?

Opittiinko siitä?

Herättikö se meitä ajattelemaan asioita uudella tavalla?

Pian voit ostaa lennon Suomesta Saksaan kahdeksalla eurolla,

rantalomakohteet odottavat ennätysmäärää turisteja.

Yllätyinkö?

Oikeastaan en.

Mutta ei se maailma sillä tavalla muutu,

että mitään totuttuja tapoja ei muuteta. 

Eikö meidän pitäisi ottaa enemmän vastuuta siitä,

että myös tulevilla sukupolvilla olisi maailma, jossa elää?

Mitä on hiljaisuus?

Mitä on hiljaisuus?

Avoimesta ikkunasta kantautuva liikenteen hälinä.

Rappukäytävästä kuuluvat askeleet, talon vinkuvat putket joista tietää muiden suihkuhetket.

Metsässä laulavat linnut,

kutevien sammakoiden kurnutus,

puunoksissa suhiseva tuuli.

Ohikulkevan lenkkeilijän yksinäinen höpötys,

taivaalla kaarteleva lentokone.

Onko hiljaisuus äänettömyyttä,

mielen vai maailman?

Minä pysähdyn äänimaisemaan,

ja hetkeksi mieleni hiljenee.

Mieleni huokaa, olen turvassa

Makaan selälläni olohuoneen matolla.

Luovutan painoani alustan varaan, annan sen kannatella.

Kuuntelen musiikkia, joka menee jonnekin syvälle kehoni sopukoihin.

Olen vain siinä, hiljaa, hengitän ja kuuntelen. 

Tiedän ottavani takaisin niitä lukemattomia kertoja, kun paikallaan olo oli mahdotonta.

Kun koko sisikuntani kiehui ja kihisi, teki olosta hankalan ja vaikean. 

Nyt otan niitä hetkiä takaisin, ja nautin.

Nautin siitä, että voin vain olla rauhassa.

Voin tuntea maan kehoni alla ja hengittää.

Eikä minua pelota, tai ahdista.

En pelkää tätä hetkeä tai tulevaa.

Olen turvassa nyt ja olen turvassa myös seuraavana hetkenä.

Olen löytänyt mielestäni voiman ja turvallisuuden tunteen. 

Uskomaton juttu

Kun katson ulos ikkunasta,

mietin miten voi olla syksy,

toukokuun kahdeksantena.

Miten elän omassa kuplassani,

ja sitten kuitenkin ymmärrän muita ja muiden oikkuja,

enemmän kuin itseäni.

Miten syntyvät todellisuuden rajoja koettelevat uneni,

miten mieleni keksii kaikki ne tarinat,

ja mitä niistä voi tulkita oman elämänsä tilasta.

Uskomattomia juttuja. Kertakaikkiaan.