maanantai 14. elokuuta 2017
Nyt on elokuu, ja minusta näkee sen
Sormet mustikan sinisinä,
otsassa tulevan syksyn ja pimeyden aiheuttama huoliryppy,
ajatukset uudesta koulusta aaltoina vatsanpohjalla.
Ja minä tanssin ja laulan, kuin tämä kesä ei koskaan loppuisi.
Tanssin ja laulan, kohti uutta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
‹
›
Etusivu
Näytä internetversio
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti