Elämä on aivan liian lyhyt,
jotta ehtisi oppia kaikki omat oikkunsa ja kiemuransa.
Tarvittaisiin kokonaan toinen elämä,
että itsestään pystyisi jakamaan enemmän muille.
Miten huolehtia toisen ihmisen kokonaisesta elämästä,
kun ei ole ehtinyt huolehtia omastaankaan?
Sanotaan, että koskaan ei ole täysin oikea hetki,
koskaan ei ole täysin valmis.
Tällä historialla
ja elämänkokemuksilla,
en usko että pystyisin tarjoamaan kenellekään sellaista parasta,
mitä haluaisin.
Jospa pystyisin ensin tämän elämän aikana edes itselleni,
ja ehkä sitten seuraavassa siitä riittäisi enemmän jaettavaksi muille.
