Voimia kohdata tunteita

Sanon mielelleni, että kaikki on hyvin,

ja se hiljalleen tyyntyy taas kerran.

Kerron, että olen turvassa,

että asiat menevät parhaalla mahdollisella tavalla.

Yritän irrottaa liiasta kontrollista,

kaikkea kun ei vain voi itse ohjailla.

Koetan luottaa siihen, että en ole yksin,

että minua kannatellaan läpi hankalan olon.

Toivoisin vielä sen verran rohkeutta ja voimaa,

että selviäisin läpi tämän ajan,

että jaksaisin kohdata kaikki nämä olot,

kunnes mieleni lopullisesti tyyntyy.

Toivoa paremmasta

Minä uskon, ja vakaasti toivon, että voin päivä päivältä paremmin.
Että jokaisessa tulevassa päivässä on aina vähän vähemmän pelkoa, vähän vähemmän ahdistusta.
Että tulevina päivinä voin lopulta pikkuhiljaa rakentaa uudelleen luottamuksen elämään, luottamuksen siihen että oma mieleni kantaa minua. 

Oletettavasti en syyttäisi itseäni, jos sairastuisin syöpään tai vaikka diabetekseen. Mutta siitä sen sijaan syytän, että en onnistunut pitämään ahdistustani kurissa. Aivan kuin sekään välttämättä olisi ihmisen itsensä käsissä ja päätettävissä. 

Tämä on se elämä, joka minulle on jaettu. 
Ja tästä minä haluan tehdä itselleni mahdollisimman hyvän. 

Epätoivon hetket

Epätoivon hetkinä tuntuu etten tiedä mihin nojata.

Kaikki tuntuu sortuvan ympäriltä,

ja minun vain pitäisi istua siinä kaiken keskellä tyynenä.

Ottaa vastaan, odottaa laantumista.

Epätoivon hetkien keskellä,

minä rukoilen, pyydän, lopulta anelen.

Vaikka en ihan tarkalleen tiedäkään,

mitä oikein odotan tapahtuvan.

Lopulta ne vaikeimmatkin epätoivon hetket

kai aina haihtuvat ja vaihtuvat.

Ja sitten minä taas kiitän.

Kiitän siitä, että on hyvä hetki.