maanantai 24. heinäkuuta 2017

5 x outo minä

1. En koskaan kutsu ihmisiä heidän etunimillään. En tiedä miksi, mutta se tuntuu jotenkin tosi vieraalle ja omaan suuhun epäsopivalle. Onhan se toki hankalaa, jos pitäisi herättää tietyn ihmisen huomio ja sitten vain huidot ja huutelet että "hei sinä!!".

2. En ole enää moneen vuoteen lyhentänyt sormien kynsiä leikkaamalla. Revin ne tasaisin väliajoin, ja parasta onkin aina se hetki kun huomaa että kynnet on kasvaneet sopivan pitkiksi.

3. Kun otan vettä hanasta, juon lasia harvoin tyhjäksi. Viimeinen kulaus täytyy aina kaataa viemäriin. En tosiaankaan tiedä miksi, mutta jostain syystä sen juominen ei houkuttele.

4. Minulla on pakkomielle kääntää ihmisten niskassa sojottavat laput piiloon sinne paidan alle. En tiedä onko se muista ärsyttävää, mutta pystyn harvoin hillitsemään itseni. (Ja tätä siis tapahtuu ihan vain kotona, ei julkisilla paikoilla vieraiden ihmisten lappujen kanssa. Ehkä hyvä niin.)

5. Kun yleensä ryhmäliikuntatunneilla jokainen haluaa sen takarivin paikan, jään minä suosiolla eturiviin. Spinning-tunnilla en nähnyt miten paljon porukkaa huoneessa oli, koska lähes kaikki jäivät jonnekkin taakseni. Tanssitunneilla taas tuijotin vain peilistä omaa kuvaani ja näin myös opettajan paremmin, kun kukaan ei ollut edessä. Vaan jonkun kai se on siinä eturivissäkin oltava. Ei takariviä ilman eturiviä.

Kertokaa nyt ihmeessä, jos teillä on samanlaisia tapoja niin voin olla tuntematta itseäni oudoksi. Tai jotain omasta mielestänne outoja tapoja.

sunnuntai 23. heinäkuuta 2017

Kasvukipuja

Tunnen sen kasvukipuina mielessä ja lihaksissa.
Yritän muuttaa elämäni suuntaa, ottaa enemmän vastuuta itse.
Kurkotan kohti vapautta, kuin nuori koivu ojentelen oksiani.


Kasvuni tiellä on esteitä, toisinaan tekisi mieleni vain luovuttaa.
Mutta luovuttaako koivu, jos sen kasvun tiellä on esteitä.
Se raivaa tien juurilleen vaikka läpi harmaan kiven. 

Minäkin raivaan itselleni tietä kohti omaa osoitetta ja pyykkikasaa.

lauantai 22. heinäkuuta 2017

Loppu tää on, mut ei maailman, mä tiedän

Itsemurhan itsekkyys,
niin epätoivoisia tekoja,
joita ei enää tekemättömiksi saa.

Musiikki,
jota ei ole kuunnellut aikoihin,
herättää lihasmuistin.

Mies toi laivalta tobleronea,
ikkunat puhdistuivat,
PikkuKilissä oli kaninpoikasia.

Sen kaiken tavallisuuden keskellä,
isoja asioita mieli täynnä,
kuolemanpelkoo ja kokonainen tulevaisuus.

torstai 20. heinäkuuta 2017

Yksinoloa

Olen nyt ollut yksin kotona kaksi päivää, koska mies lähti eilen aamulla reissuun. Jostain syystä aika on tuntunut niin kovin paljon pidemmältä, ja yksin nukkuminen ei meinannut luonnistua viime yönä millään. Onneksi tänään kuitenkin taas nähdään ja huominen on molemmilla täysin vapaa päivä.

Yksinolossa on hyvät ja huonot puolensa. Hyviin lasken tällä hetkellä sen, että kaupungilta ei ollut mikään kiire kotiin kun toinen tulee kuitenkin vasta tosi myöhällä. Lisäksi sain ruuan uuniin vasta kuuden aikaan ja menee lähemmäs seitsemää ennen kuin se on valmista. Se ei kuitenkaan haittaa, kun kokkaa vain itselleen. Syömishetki on myös erilainen, koska voin vain katsoa netflixiä samalla kun syön. Sitä teen yksin ollessani ihan tosi usein.

Ruuan jälkeen ajattelin aloittaa ikkunanpesu urakkaa, että yhdelle päivälle ei jää niin paljon pestävää. Meneepähän aika nopeammin ja ihankohta se toinenkin on taas täällä.

tiistai 18. heinäkuuta 2017

Lämpimiä ajatuksia

Olen miettinyt viime aikoina paljon parisuhdetta, että mistä sitä tietää milloin se on hyvä ja onnellinen.
Olen ollut innoissani koulun alkamisesta, ja sitten kuitenkin samalla kauhuissani. Kuulemma vieläkin minulla on lupa muuttaa mieltäni, haluta sittenkin jotain muuta, mutta enpä tiedä minkälainen soppa siitäkin sitten syntyisi.

Siinä minä valittelin vaikeata elämääni, kun piti oikein linja-autolla jaksaa matkustaa. Ja aiemmin sain harmaita hiuksia facetykkäyksistä ja muista tyhjänpäiväisistä. Sitten oikea maailma löysi minut taas, elämä jossa on suurempia ajatuksia ja murheita. 

Niin paljon lämpimiä ja hyviä ajatuksia lähetän sinulle ystävä, joka niitä tällä hetkellä kaipaat ja tarvitset. Pidän ajatuksissa, lähetän voimaa.

Niin paljon on hyvin minun olevinaan vaikeassa elämässäni, niin paljon että en voi edes enempää pyytää.

sunnuntai 16. heinäkuuta 2017

Kesä kahdestaan

Elämä on soljunut eteenpäin omalla painollaan. On ollut kesäisiä päiviä ja hetkiä. Erossa vietetty viikko ja jälleennäkemisen aiheuttama onni. On ollut varovaisia ajatuksia uudenlaisesta tulevaisuudesta, ja elokuulle varatut lentoliput. Tuleva kesälomareissu rakkaan kanssa ja mahdollisuus vierailusta Venetsiassa tekevät tämän pienen ihmisen aika hitsin onnelliseksi. 

Vielä on ainakin kuukausi kesää ja lomaa jäljellä. Vaikka ajatukset ovatkin jo aikalailla tulevassa, yritän nauttia tästä kaikesta vielä kun voin. Niistä aamuista kun saa nukkua pitkään ja nauttia rauhassa kahvikupillisen netflixin äärellä. Tai niistä hetkistä kun voi mennä kuntosalille kiireettömänä aikana ja treenata rauhassa. Jotakin sellaista tulen ehkä kouluaamuina ja päivinä kaipaamaan. Tai sitten nautin opiskelusta niin paljon, että en kaipaa mitään muuta. 

Ehkä ja ehkä, mutta nyt on ulkona kesä.

lauantai 8. heinäkuuta 2017

Edistynkö elämässä

Jos joku asia on elämässäni mennyt täysin nappiin, niin se on kyllä ehdottomasti syntymäpäivä. En olisi itsekään osannut parempaa päivää keksiä. Einon Leinon päivä, kyllähän se kuulostaa ihan minun jutulle.

Kirjoitin vuosi sitten asioita, joiden toivoisin tänä vuonna tähän aikaan olevan toisin. No eivät ne juurikaan ole. Viime vuonna möin mansikoita, tänä vuonna en saanut kesätöitä lainkaan. Toki tiedossa on koulupaikka ja syksyllä puhaltavat uudet tuulet. Toivoin myös, että osoitteeni olisi muuttunut, no ei se ainakaan vielä ole. Toki tähänkin toivoisin edelleen muutosta, ja varsinkin nyt kun se koulukin on tosiaan alkamassa.

Mutta oli se varmaan silti elämän kannalta ihan hyödyllinen vuosi. En ehkä ole edistynyt näkyvästi, mutta pinnan alla voi silti olla kokonaan toinen maailma.