Miksi minä lakkasin nukkumasta nalle kainalossa, halaamasta sitä aina iltaisin?
Miksi minä lakkasin keksimästä vuorosanoja barbien suuhun, elämästä niiden kautta yhdenlaista todellisuutta?
Miksi minä kuin huomaamatta kasvoin aikuiseksi tuntematta itseäni kuitenkaan ollenkaan sellaiseksi?
Lapsen lailla minä silti toisinaan vältän astumasta jalkakäytävän laattojen viivoille, tai suojatien mustille raidoille. Juoksen laskemaan liukumäkeä ja keinumaan leikkikentän nähdessäni.
Pidän kiinni lapsuudestani, joka on jo aikoja sitten liukunut luotani kuin itsestään.
Vaihtanut lastenohjelmat uutisiin, nukkekodit oman kodin tekemiseen.
Ei enää lapsi, ei vielä aikuinen, olen välitilassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti