Valmistuin. Sain paperit. Päällimmäinen tunne on lähinnä helpotus. Tämän koulun käyminen ei todellakaan ollut minulle mikään maailman helpoin tehtävä.
Ylitin itseni lukemattomia kertoja. Uskaltauduin tilanteisiin, jotka tuntuivat ylitsepääsemättömän vaikeilta. Aikani ahdistuttuani ja itkettyäni jouduin myös hyväksymään sen ettei monta päivää kestävät työpajat vain ole minua varten.
Opin paljon itsestäni ja luonteestani. Opin kuuntelemaan itseäni ja joskus ihan vain sanomaan "hei ei tätä ole pakko tehdä".
Paljon oli myös hienoja hetkiä. Valokuvaamisesta tuli osa elämääni, pääsin kokeilemaan toimittajan hommia ja sain ison kasan uusia kivoja ystäviä.
Nyt on aika jatkaa matkaa kohti uusia haasteita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti