maanantai 27. helmikuuta 2017

On päiviä, jolloin ei toivo mitään niin paljon kuin että ongelmani ja ajatukseni voisivat olla ihan tavallisen nuoren naisen elämää. Että ajatukseni täyttäisi suunnitelmat nähdä kavereita, tulevien viikkojen tuomat asiat ja kaikki se mikä on normaalia. Mikä tahansa muu kuin se kaiken nielevä elämää suurempi pelko.


Tämä on juuri sellainen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti