maanantai 3. huhtikuuta 2017

Runo, josta kovasti tykkäsin





Eivät nämä sanat
niin tärkeitä.
Eivät runoni.

Tärkeintä on
ettei ketään jätetä pimeään yöhön.
Että rakkautta yhä on
välittämistä.
Ja että se löytää perille
tarttuu vapisevaan käteen,
jäisiin pimeisiin aaltoihin
uppoavaan. Ajoissa.
Että on joku.





Maaria Leinonen

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti