Puihin on tullut keltaiset lehdet, ja minä haluaisin maalata kynteni synkin värein.
Se on sellaista syksyn melankoliaa, johon ei pure edes kiharat hiuksissa tai punatut huulet.
Pimeitä aamuja ja iltoja, harmaita päiviä, sateessa käveltyjä koulumatkoja.
Ja onhan se sitten kuitenkin samalla,
keltaisten lehtien tanssia, Eppu Normaalin lyriikoita, kumpparikelien kulta-aikaa.
Yritin minä edes vähän taistella vastaan, ja synkkyyden sijasta värjäsin kynteni tummanpunaisiksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti