sunnuntai 8. huhtikuuta 2018

Leijun jossakin toisessa todellisuudessa

Menneessä viikossa oli paljon sellaista, mitä ei yleensä elämässä. Ja ehkä sen takia se tuntui juoksevan ohi kuin unessa, kestäen silti enemmän kuin normaalit yhdessä viikossa olevat tunnit. Asutin alkuviikosta taloa, joka on reilun puolen tunnin ajomatkan päässä sieltä missä normaalisti oleilen. Siirryin kommunikoimaan ruusukultaisella iphone 7 plussalla ja maailmani avartui. Tai ainakin instagram kuvien koko näytöllä suureni. 

Puhelimen vaihtuminenkin tapahtuu nykyään niin varkain, että en ole edes huomannut tutkia sen uusia ja parempia ominaisuuksia. Yhtäkään kuvaa en ole vielä ottanut, ja sekin johtuu lähinnä siitä etten uskaltanut ottaa niin hurjan kallista puhelinta käteen seisoessani keskellä vesilätäkköä keltaisissa kumppareissani. Olisin minä siitä hetkestä muuten kuvan napsaissut.

Sain myös uusia vaatteita, palaveerasin Coffee Housessa, kirosin lätäköiden määrää, ajoin autolla pelottavia sohjoteitä. Olevinaan tämän piti olla vajaa viikko, kun koulua ei ollut kuin neljä päivää. Mutta tosiasiassa tämä tuntui olevan pidempi viikko kuin aikoihin. Ehkä ensi viikko palauttaa minut takaisin maan pinnalle.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti