"Mutkun mä lähden niin muistathan mut kauniina
Mustassa mekossa ja korkeissa koroissa
Tiedäthän et tää loppuu
Kun tää loppuu."
Minun silmistäni valuivat kyyneleet ja livemusiikki meni luihin ja ytimiin.
Samalla puristin lantiolla olevaa poikaystävän kättä.
Onko väärin itkeä erobiisejä, kun toinen on ihan siinä?
"Niin voitais lopettaa
Illat pysyy ennallaan
Mut tää ei tunnu samalta
Vaik nää junat kulkee samas aikataulussa
Me ei tulla näkee ensi viikolla."
On olemassa kappaleita, jotka liikauttavat jotakin suurempaa tuolta sisimmästä.
Liikauttavat jo silloinkin, kun soivat spotifyn listalla, saati sitten silloin kun soivat livenä keikalla. Ehkä vaikea selittää tässä elämäntilanteessa miksi juuri tämä kappale saa niin suuria aikaan. Eikä sitä ehkä tarvitsekaan sen suuremmin selittää, saahan sitä tuntea ja itkeä puhdistavaa itkua juuri silloin kun itsestä hyvälle tuntuu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti