Haluaisin kysyä, että enkö minä enää riitä.
Että etkö enää rakasta, kun en muista milloin viimeksi olisit niin sanonut.
Että etkö enää halua yhteistä tulevaisuutta, kun häistä vihjailu saa aikaan kiusaantunutta hymähtelyä.
Ja sitten minä mietin sitä hymyä, jonka saan nähdä kasvoillasi kun olemme lähekkäin.
Sitä miten haluat lähteä kanssani reissuun, kysyt minua mukaan tapahtumiin joissa haluat vierailla.
Mietin sitä, miten aloitat aina viestit kirjoittamalla pus, ja lopetat puhelut sanomalla pus.
Miten kävelemme aina käsikädessä, miten halaamme joka aamu herättyä ja ennen kuin lähdet töihin.
Ja sitten minä olen yhtä epävarmuuden ja varmuuden sekamelskaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti