En todellakaan tiedä miten pitäisi olla, että olisi minä.
Maailma ympärillä jatkaa pyörimistään, sen vauhti sen kun vain kiihtyy.
Minä siinä, kaiken keskellä, liikkumatta.
Onhan minun välillä hyväkin olla, on ihmisiä jotka palauttavat maanpinnalle.
Viime päivinä olen nähnyt vain oman pienuuteni, vääränlaisen olemisen niissä hetkissä kun pitäisi kai olla suunapäänä.
Ja siinä olen minä, hymyilemässä, mutta kun se ei riitä.
Siinä minä kuuntelevaisena, vastaamassa kuuliaisena, sekään ei riitä.
Ei riitä, ja silti en jaksa olla yhtään sen enempää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti