Syksyn pimeys

Tiedän sanovani usein, että pimeä aika ei ole minua varten. Se väsyttää, se tekee olosta niin loputtoman harmaan ja jotenkin väsähtäneen. 
Ja sitten kuitenkin, en koskaan kesäisin pysty tuntemaan oloani yhtä turvalliseksi kuin tällaisina vähän harmaina syksypäivinä. Kun valonmäärä ei pilvivaipasta johtuen kykene nousemaan läheskään yhtä suureksi kuin kesäisin. Kun taivaalta sataa hiljalleen lunta ja maa peittyy valkoiseen. 

Vaikka pimeät aamut väsyttävätkin tuplasti enemmän ja herääminen on hankalampaa, nautin silti niin paljon pimeyden tuomasta turvallisuuden tunteesta. Jotenkin ristiriitaista, mutta pimeys ja hämärä helpottavat huitelevan mieleni tempoilua.