Ne ovat valtavia, kaiken alleen hukuttavia hyökyaaltoja, enkä minä edes ole kovin hyvä uimaan.
Ne tulevat kysymättä, yllättäen.
Tunnen hukkuvani.
Mitä enemmän räpiköin vastaan, sitä syvemmälle uppoan.
Missä suunnassa on pinta, täytyisikö uida vai vain antautua tunteen vietäväksi ja toivoa löytävänsä takaisin pinnalle?
Hukkuva ihminen ei oikeastaan enää edes huido. Jos minä siis lakkaan räpiköimästä, en enää yritä pysyä pinnalla, hukunko vai selviänkö?
Niihin hyökyaaltoihin minun täytyisi löytää oma pelastusliivini, keinoni hyödyntää aalto, nousta sen harjalle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti