Sanat ovat jääneet päähäni kaikumaan,
ne kiertävät kehää,
toistuvat yhä uudelleen,
on kuollut, on kuollut, on kuollut.
Minä tein nakkimunakasta,
se maistui samalle kuin aina ennen,
ja samalla mikään ei enää ollut kuin ennen,
on kuollut, on kuollut, on kuollut.
Jatkoin ongelmieni vatvomista,
eivät kadonneet,
jatkoin oloni kanssa taistelemista,
sekään ei vaiennut.
Sellainen on elämän järjettömyys,
samalla kun kaikki muuttuu,
ei sitten kuitenkaan mikään muutu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti