Palautin tänään 40 sivuisen wordtiedoston tulevaisuudessa häämöttävää opinnäyteseminaaria varten.
Tuntuu hassulle.
Joskus en uskonut, että ikinä, millään pystyisin suoriutumaan opparin teosta.
Ja nyt sitten, se on enemmän valmis kuin keskeneräinen.
Vaikka ei tokikaan vielä valmis.
Olen miettinyt, että ehkä se johtuu näistä pimeistä päivistä.
Siitä, että valoa ei ole nimeksikään ja aamuisin täytyy taistella silmänsä auki pimeyden keskellä.
Ehkä se johtuu siitä, että olen keskellä muutosta.
Olen matkalla kohti aivan uutta vaihetta, huomaan eteneväni, silti en yhtään tiedä mihin oikeastaan olen päätymässä.
Ehkä siitä syystä välillä tunnen vain pohjatonta väsymystä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti