Tätäkö se elämä onkin,
tasapainottelua epätoivon ja tyyneyden välillä.
Toisinaan syöksyn kohti epätoivoa,
kannattelen sen hurjaa painoa,
ja näen kaiken tulevan synkkänä.
Seuraavassa hetkessä onkin tyyneyttä,
tunne siitä että kyllä minä tämän selätän,
kyllä minä selviän.
Ihmeellisen suloinen tasapaino.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti