Toissapäivänä olin äärettömän vihainen, mutta en tiennyt keneen olisi ollut oikeutettua kohdistaa vihani.
Eilen olin muuten vain sekaisin ja aloin tuntea itseni mielenvikaiseksi.
Tänään mietin syitä outoon olotilaani ja tajusin että olen ajautunut hieman erilleen uskosta elämään, joka ennen antoi turvallisuuden tunnetta.
Täytyy muistaa, että aina on olemassa joku joka pitää huolen. Ei minulla ole hätää, menipä elämäni mihin suuntaan tahansa. Kaikella on tarkoituksensa ja minä selviän kyllä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti