Sarja, johon rakastuin ensisilmäyksellä. Sarja, joka sai minut haukkomaan henkeäni, nauramaan ja itkemään. Sellainen sarja, jonka katsomisen voisin aloittaa alusta ihan milloin vain ja jonka uusia jaksoja odotan ihan oikeasti. Sellainen sarja oli Orange Is the New Black.
Ja sitten tuli kirja, johon petyin melkein yhtä nopeasti kuin rakastuin sarjaan. OITNB on siis sarja, joka perustuu Piper Kermanin samannimiseen kirjaan vankilakokemuksistaan. Perustuuhan se toki, ainoa yhtymäkohta kirjan ja sarjan välillä tosin on se, että Piper tosiaan oli vankilassa. Ja siihenpä ne yhteydet sitten loppuivatkin.
Odotin niitä henkeäsalpaavia hetkiä, kun vankila moukaroi ja tekee elämästä ikävää. Niitä ei vain koskaan tullut. Kirjan mukaan elämä vankilassa oli pliisua, tai ainakin verrattuna siihen mitä se sarjan mukaan oli. Kirjassa vuosi kului melko kivuttomasti ja vankilasta päästyään Piper palasi kihlattunsa Larryn luo.
Olisihan se toki tehnyt sarjasta tylsän, jos se olisi tehty vain ja ainoastaan tuon kirjan pohjalta. Mutta silti, tunnen itseni jollakin tavalla petetyksi. Parempi kai ettei elämä vankilassa sitten kuitenkaan ollut ihan sarjan mukaista, ehkä oli tyhmää edes ajatella että sarjassa olisi kerrottu vain ja ainoastaan totuutta.
En ehkä suosittelisi Orange Is the New Blackia kirjana. Paitsi jos haluaa sarjan katsomisen jälkeen pudota takaisin maanpinnalle ja tähän todellisuuteen. Siinä tapauksessa antakaa mennä vaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti