Tuntuu, että haluaisin vain luovuttaa.
Ja tavallaan pitäisikin.
Pitäisi päästää irti kontrollista,
luovuttaa elämän kulku vapaasti virtaavaksi,
antaa sen mennä menojaan,
luottaa.
En ole hyvä siinä, luottamaan.
Pelkään, että kaikki hajoaa jos hellitän hetkeksikään.
varsinkaan tällaisessa maailmassa,
missä asiat ja niiden syy-seuraussuhteet ovat meille ihmisille vain suuria arvoituksia?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti