Minun on äärimmäisen vaikeaa perua sovittuja menoja,
syyksi ei riitä että pelottaa ja vatsa tuntuu kääntyvän ympäri pelkästä ajatuksesta,
pitäisi olla vähintään jalka poikki, pää irti tai ainakin edes kuumetta.
Olenko itse oman itseni vaativin tuomari,
vaatisinko näin paljoa muilta,
kuin mitä itseltäni vaadin?
On vaikeaa olla heikko,
vaikeaa tunnustaa että pelottaa,
tänään kuitenkin uskalsin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti