Tuleva vuosi, väistämättä vaihtuu

Elämä tuntuu, yhä ja edelleen, olevan jonkinlaista pyristelyä, eteenpäin räpiköintiä. Sen voisi nähdä huonona asiana, tuntea jotenkin epäonnistuneensa, kun ei elämä vieläkään ole sen tasaisempaa. Mutta ehkä se vain kuuluu asiaan, ehkä se vain on osa kasvua. 

Tänäkään vuonna en aio tehdä vuoden vaihtumisesta sen suurempaa. Siinähän se vaihtuu missä ne kaikki aiemmatkin, ja tälläkin kertaa toivottavasti suutelen tervetulleeksi vaihtuvan vuoden. 

Uskon, että räpiköinnistä huolimatta, elämä kantaa.

Ilmastoahdistus

Tänä vuonna se aiheutti huonoa omaatuntoa joululahjojen toivomisesta, enhän minä mitään materiaa halua tai tarvitse. Silti toivoin uusia kuulokkeita, vaikka sekin tuntui kyllä rikolliselle ja väärälle. Ajattelin, että jos ensi vuonna sanoisi haluavansa vain aineettomia lahjoja ja yrittäisi itsekin hankkia enemmän sellaisia. 

En oikeastaan tykkää enää ostaa vaatteita tai muutakaan ihan vain ostamisen ilosta. Halppisketjujen vaatteet aiheuttavat huonoa oloa, jos toppi maksaa kolme euroa, ei se voi mitenkään olla kovin kulutusta kestävä. Ensi vuonna olisi jännä pitää kirjaa kaikista ostamistaan vaatteista, voisi sitten katsoa vuoden lopusta minkä verran niitä tuli osteltua.

Tuntuu myös väärältä jakaa postia autolla. Vaikka eihän se viikossa kovin montaa kilometriä tee, mutta paras kai olisi jos ei tekisi yhtään. Kyllähän minä silti käytän autoa liikkumiseen ihan todella vähän. Kaupungissa luotan mieluummin omiin jalkoihin.

Olen miettinyt, että jos alkaisi pestä hiukset palasaippualla. Ostaisi seuraavan deodorantin ecoteekista. Käyttäisi vähän enemmän rahaa, mutta vähentäisikö se sellaista kaikenlaista ahdistusta. Tuntisiko sitä elävänsä enemmän oikein.

Kyllä minä jollain lailla haluaisin vaikuttaa, muuttaa omia elintapojani, vaikka ei se taidakaan paljoa painaa että syönkö lihaa vai en, kun jossain intiassa uusia lentokoneita on tulossa yli kaksituhatta.

Normaalin ja epänormaalin välissä

Välipäivien kummallinen olotila on täällä taas. Asiat tuntuvat epätodellisilta, normaalielämä jotenkin kaukaiselta. Velloin koko yön unissanikin siinä tunteessa, eikä se hellitä vieläkään.

En ole ollenkaan pohtinut mitä aion joululomallani tehdä, sitä kun on kuitenkin vielä kokonainen viikko jäljellä. 

Tänään ehkä tyydyn vain välipäivien elämään ja katson päivän sarjoja. Ehtiihän sitä sitten myöhemminkin palata takaisin normaalielämään.

Joulun taikaa

Tänä jouluna olen koristellut jo kaksi kuusta, syönyt joulupuuroa kahdesti ja saanut yhden mantelin sekä avannut kaksi, tai oikeastaan kolme, joululahjaa. Ja jouluaatto on kuitenkin vasta huomenna.

Tämä joulu on tuntunut hurjasti paremmalle kuin viime vuotinen, vaikka tänä vuonna asiat menevät kaikkea muuta kuin perinteen mukaan. Ja oikeastaan se tuntuu helpottavalle, sille että kaikella on aikansa ja paikkansa, että asioiden kuuluisikin hiukan muuttua. 

Ihanaa joulua jokaiselle!

Joulun läheisyys iloja

Miksi maailma herää iloon vain joulun aikaan? Miksi ei ole valoja, koristeita ja tunnelmallisia lauluja koko pimeän ajan? Tai onhan niitä, jollain tasolla, mutta kumpa vain voisi lokakuun loskassakin löytää sellaisen samanlaisen rauhan ja ilon kuin näinä joulunalus päivinä.

Ostin uudet jouluvalot, tai koristevalot, leivoin pipareita ja taustalla soi joululaulut. Paketoin lahjoja ja vastaanotin joulukortteja.

Niin, että miksi ei ihmisellä voisi olla sellaista samanlaista rauhan tunnetta muulloinkin, kun vain sen muutaman viikon ajan joulun aikaan? Syksyt olisivat jotenkin paljon helpompia kestää. 

Ulkona lumisade

Menin ostamaan joululahjoja, päädyin ostamaan itselleni kuudenkymmenen euron takin. Se on hyvä pitää asiat tasapainossa ja olla unohtamatta itseään.

Lumisateessa on yhä ja edelleen jotakin äärimmäisen rauhoittavaa. Tuijottelin postia jakaessani maahan leijailevia lumihiutaleita. Ne tekevät äärimmäisen iloiseksi, varsinkin kun joulu tosiaan on jo ihan kohta ovella. Mustaa joulua en toivoisi edelleenkään. 

Mainosten lajittelu on kuivattanut käteni niin kuiviksi korpuiksi, että rasvan laittaminen saa ne kirvelemään.  Tässä kuussa olen lajitellut ja jakanut enemmän mainoksia kuin missään muussa. Ja sehän tietää vain sitä, että tammikuisena palkkapäivänä toivottavasti hymyilyttää kaiken sen edestä.

Toivottavasti ainakin.

Ilmainen viini virtasi

Eilen juhlittiin tämä lukukausi pakettiin. Oli ilmaista viiniä ja paljon kaikkea muuta.

Minä mietin miten se ilmainen viini saa ihmisen tekemään ihmeitä. Söin pitsaa, jossa oli ainoastaan täytteitä joista en pidä. Oliiveja, sieniä, sipulia. Mutta kun oli pohjalla muutama muovimukillinen viiniä, sitä pystyi syömään ihan mitä vain oli tarjolla.

Kävin myös radiossa höpisemässä, lauloin siellä Juice Leskisen Sikaa. Sain secret santa paketista Antti Holman Kauheimmat Joululaulut kirjan. Ehkä minä nyt sitten tosiaan ehtisin joululomalla lukemaan muutakin kuin koulujuttuja. Ja voisin kertoa lukeneeni viimeksi jotain muuta kuin Visuaalista kulttuuria. 

Tänään kirjoitan loput koulujutut valmiiksi ja teen piparitaikinan. Tästä se alkaa, hetkeksi toisenlainen elämä. Enkä ole edes sairastunut, vielä.