tiistai 2. helmikuuta 2016

Vain ne jotka rakastavat ovat täysin järjissään

Näin viime yönä unta, paistoin lettuja ja taikina oli ihan sinistä.
Ne letut eivät tainneet koskaan valmistua.
 
Haluaisin kirjoittaa kaikki sisälläni olevat tunteet.
Kirjoittaa ne polveileviksi runoiksi, loppuaan kohti kasvaviksi lauluiksi, itseään suuremmiksi tunnekuohuiksi.
 
Aloitan ensi viikolla työkokeilun kahvilassa,
olen taas aloittanut kulttuurintutkimuksen pääsykoekirjojen lukemisen.
Olen oppinut, että Tuhkimon kadonnut kenkä on vaginan symboli.
Lukeminen avartaa, niin ne sanovat, vai oliko siinä sittenkin kyse matkailusta.
 
Tämä päivä on ollut kovin kummallinen,
tämä koko maailma on niin kovin kummallinen.
 
Ja minun tekee mieli lettuja.

2 kommenttia: