Juhannus oli kovin työntäyteinen tänä vuonna. Se alkoi torstai-iltana ruohon leikkaamisella. Perjantaina löysin itseni traktorin kauhasta läiskimästä punaista väriä navetan seinään. Sunnuntaina taas sipistelin valkoisella kaiteita sun muita.
Juhannuksena oli kuovuhaa juomaa, hyvää ruokaa, viiniä. Oli ympärillä ihmisiä, joihin minut yhdistää oikeastaan aika ohut, mutta silti kovin voimallinen side. Edelleen se hämmentää toisinaan, kun mietin paikkaani siinä sen kuvion keskellä.
Tapasin myös ihmisiä, jotka eivät voivotelleet kesän työttömyyttäni. "Vautsi, ihan mahtavaa", ne totesivat kun kerroin, että minulla on vain ja ainoastaan lomaa, eikä minkäänlaista työpaikkaa tälle kesälle. Olisipa sellaista suhtautumista enemmän, koska tämähän on vain yksi kesä näiden loppumattomien kesien jonossa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti