tiistai 5. kesäkuuta 2018

Punainen osoitekirja

Sofia Lundbergin Punainen osoitekirja oli mukaansatempaava ja kauniisti kirjoitettu. Kielikuvat olivat eläviä, mutta onneksi asioita ei jätetty liikaa arvailujen varaan. Silti kirja oli, ainakin minulle, vähän liian imelä ollakseen totta. Itkin toki lopussa (olen kyllä viime päivinä itkenyt muutenkin vähän kaikelle), mutta hieman mieleen tuli kuitenkin The Notebookin yltiöromanttinen lopetus. 

Rakkaus on ihanaa, rakkaustarinat on ihania, mutta onneksi Punainen osoitekirja oli paljon muutakin. Tarina kulki eteenpäin vaivattomasti ja vaikka tarinassa paljon ihmisiä olikin ei niiden muistaminen tuottanut ongelmia. Punaisen osoitekirjan alkuteos on tosiaan ruotsinkielinen ja ehkä jonain päivänä voisin lukea sen uudestaan ruotsiksi.



Punainen osoitekirja on ehkä kuitenkin vahvasta lopetuksestaan huolimatta elämäntarina, ei niinkään pelkästään rakkaustarina. Kirja kertoo Doris Almin elämäntarinan hänelle tärkeiden ihmisten kautta. Ainakin itse tykkäsin kirjan rakenteesta, joka vaihteli nykyhetken ja menneisyyden välillä. Kirjassa on myös useampia tasoja, ja ainakin loppu sai minut miettimään, että olenko minä rakastanut tarpeeksi. Ja jos olen, niin ketä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti