Niin kuin happy birthday sweet sixteen tai I'm feeling 22.
Ensimmäisen kerran itkin vanhentumistani 16 vuotiaana.
Ahdistuin ajatuksesta, että olin jo niin lähellä täysi-ikäisyyttä.
Jostakin sieltä lähtien on ikääntyminen aiheuttanut vain kasvavaa paniikkia.
En tiedä onko se hyvä vai huono asia, että mielessään pysäyttää oman vanhenemisensa.
Että ei oikeastaan päästä läpi ajatusta siitä, minkä ikäinen sitä oikeastaan on.
Vaikka eihän iällä pitäisi olla väliä, koska voiko sitä muka ikinään olla liian vanha yhtään mihinkään (paitsi lisääntymiseen).
Enää kolme vuotta ja täytän kolmekymmentä. Voi apua ja voisinko pysäyttää vanhenemiseni tähän?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti