Samat rutiinit toistuvat päivästä toiseen.
Kuljen aina samaa reittiä töihin ja takaisin, inhoan niitä ensimmäisiä päiviä kun en vielä oikein tiedä mistä reitti menee ja millaiset on askelmerkit työpaikalla.
Kävelemme aina samaa iltalenkkiä, toistamme sitä illasta toiseen.
Ja sitten kun minä yritän tehdä työtä, jossa ei saisi urautua.
Pitäisi ajatella jotenkin uudella tavalla, ainakin edes vähän laatikon ulkopuolelta.
Tähänkin minä olen urautunut jo nyt, toistan samaa kaavaa, uskaltamatta edes nähdä miten muuten asiat voisi tehdä.
On turvallisempaa silloin kun asioilla on tietyt raamit, joiden sisään ne sujahtavat.
Kysymys kuuluu, uskallanko ravistella raamejani, haluanko keksiä tapoja nähdä asioita eri tavalla. Vai vaihdanko alaa jonnekin, missä urautuminen on enemmän kuin ok.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti