tiistai 14. heinäkuuta 2020

Passiivista eloa

Tunnen olevani kykenemätön,
aivotoimintaan, liikkumiseen, hyödylliseksi olemiseen.
Arvotan olemistani tekemisen kautta.
Se, että makaa päivän olohuoneen matolla ja kuuntelee podcasteja ei ole tarpeeksi.

Päivät ilman tiettyjä kellonaikoja eivät ole ystäviäni.
Pikkuhiljaa ne kiemurtelevat ihon alle,
muuttavat kaikki lihakseni lyijyksi,
tekevät passiiviseksi.

Luen instagramista tarinoita siitä miten jonkun ainoat vaihtoehdot tässä elämässä ovat saattohoito tai hoitokokeilu, joka ei välttämättä tehoa.
Hyvinhän minulla on asiat.
Huolenaiheeni ovat opintopisteet, harjoittelu ja Facebookpäivitykset.

Muistaisipa useammin miten hyvin minulla onkaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti