tiistai 22. syyskuuta 2015

Kaunis pieni ihminen, sä olet ainutlaatuinen

Me sanomme yllättävän helposti, joskus jopa aika heppoisin perustein rakastavamme milloin mitäkin. On helppo sanoa rakastavansa häntä, elämää, kaikkea keltaista, hotelleja ja lakattuja kynsiä. Minäkin toistan useasti blogissani kuinka olen rakastanut, kuinka rakastan sitä toista ihmistä siinä vierellä. Ja onhan se tärkeää, mutta voisiko olla niin ettei kuitenkaan kaikkein tärkeintä.

Harvoin, jos koskaan, olen nähnyt tai kuullut kenenkään sanovan "rakastan itseäni". Sillä lailla hyvällä tavalla, ei itserakkaasti, vaan oikeasti itseään kunnioittaen. Ja kun asiaa miettii, onko mitään sen tärkeämpää rakastettavaa olemassakaan? Kaikki lähtee itsensä hyväksymisestä, jos ei osaa rakastaa itseään miten voi rakastaa ketään muutakaan? 

Kannustan teitä, elämää rakastavat yksilöt, kertokaa joskus myös itsellenne kuinka rakkaita olettekaan. Rakasta eniten sitä ihmistä, jonka kanssa vietät kokonaisen elämän ja enemmän. Kohtele häntä hyvin, kerro kuinka kaunis hän on ja anna positiivista palautetta.

Ainut ihminen, joka ei koskaan jätä sinua yksin, olet sinä itse.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti