sunnuntai 27. syyskuuta 2015

Ruhjeemme nivottu yhteen, silmissä sitkeä toivo

Minä ja nyyhkybiisit, erottamaton pari.
Olenpa kuinka onnellinen tahansa, tai onpa elämäni kuinka ihanaa hyvänsä,
rakastan kuunnella haikeita vähän sellaisia nyyhkyjä biisejä.
Uusin rakkauteni on Iisan Kukaan ei oo kenenkään, myös Juha Tapion Maa on kaunis on toiminut viime aikoina erityisen hyvin.
Haikeutta, sitä ei koskaan voi olla elämässä liikaa.


P.s. Muistakaa rakastaa ja kertoa se sanoin tai teoin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti