Minulla on ollut elämässäni vaikeita aikoja, vasta jälkeenpäin ajateltuna olen tajunnut miten pohjalla todellisuudessa kävin. Joskus ehkä toivoin hiljaa mielessäni, että vain lakkaisin olemasta. Että minun ei tarvitsisi enää jatkuvasti pelätä kuolevani, tarkkailla koko ajan kehoni kipuja tai pelätä mieleni antavan lopulta periksi ja minun vain katoavan jonnekkin sairaan mielen rakentamaan omaan maailmaan.
Muistan ikuisesti sen hetken kun katsoin itseäni peilistä, enkä tunnistanut kasvojani omikseni. Tuijotin itseäni ja ääni pääni sisällä kysyi "kuka on tuo tuossa joka tuijottaa minua peilistä, olen vankina tässä ruumiissa". Se oli pysäyttävä, pelottava hetki.
Olen kuitenkin selvinnyt tästä kaikesta, ilman minkäänlaisia lääkkeitä. Niin huonosti minulla ei ole koskaan mennyt, että olisin täysin kadottanut kontrollin itseeni. Tiesin aina, että minulla on vain huono vaihe joka ei kestä ikuisesti ja että en halua kadottaa itseäni minkäänlaisten lääkkeiden sivuvaikutuksiin ja harhoihin.
Vaikka minulla meni huonosti, koskaan en suunnitellut itsemurhaa. En koskaan ole ajatellut, että haluaisin päättää elämäni itse. Siihen minä olen aivan liian epäitsekäs. Olenkin miettinyt, että kuinka huonosti ihmisellä oikein täytyy mennä jotta itsemurha alkaa tuntua ratkaisulta. Itse en koskaan voisi ajatella aiheuttavani sitä surua perheelleni tai ystävilleni. Että en osaisi sanoa "minulla menee huonosti, tarvitsen apua", että yhtäkkiä vain lakkaisin olemasta ja jättäisin heidät tänne elämään ikuisen syyllisyydentunnon kanssa.
Meillä jokaisella on omat tapamme reagoida maailmaan tuomiin kokemuksiin ja asioihin. Jokaisella on omat voimavaransa, jossakin vaiheessa ne eivät välttämättä vain enää riitä. Kun muistaisimme, että yksin ei tarvitse jaksaa. Ei tarvitse pärjätä, aina löytyy joku joka haluaa auttaa. Ehkä minun mieleni vain on niin luja, että kaikesta kurjuudesta huolimatta olen aina tietoinen paremmasta ajasta joka on tulossa.
Olen äärettömän kiitollinen toivosta, joka pitää minut hengissä vaikeinakin aikoina.
Voi kun meissä kaikissa voisi elää sellainen toivo, joka auttaa jatkamaan kohti parempaa huomista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti