Unet on olleet raskaita.
Aamuisin herätessä ne haihtuvat hiljalleen uuteen päivään.
Mutta tälläkin hetkellä,
minun unieni pelottavat asiat,
ovat joillekin totta.
Vapautan pitkäksi venähtäneet hiukseni korkealta ponnarilta.
Yhtäkkiä,
nenään tulvahtaa tuoksumuisto,
aivan kuin serkkujen luona lapsuudessa.
Joskus mietin,
voisiko ajan pysäyttää.
Ja jos voisi,
niin mihin kohtaan haluaisin sen pysähtyvän.
En tiedä,
voinko puhtaalla omalla tunnolla enää koskaan lentää.
Lomalennoista on tullut kirosana mielelleni,
pahempaa myrkkyä kuin yksityisautoilu.
Toisinaan maailmanpaino on liian suuri,
ja toivoisin,
että en tietäisi ja ymmärtäisi ihan niin paljoa.
