sunnuntai 28. maaliskuuta 2021

Pysähdyksiä

Sanat, jotka pysäyttävät.
Nyrjäyttävät maailman hetkellisesti paikoiltaan.

Viimeksi kuulin ne syksyllä,
ne jäivät kaikumaan mieleen,
on kuollut, on kuollut

Nyt ne samat sanat ovat taas kaikuneet,
maailma on pysähtynyt,
toisilla enemmän,
toisilla vähemmän,
joillain ei ollenkaan. 


Se tekee sanattomaksi,
pysäyttää mielenliikkeet,
ja kuitenkin jonain päivänä,
se kohtaa jokaisen meistä.

tiistai 23. maaliskuuta 2021

Taitekohtia

Elämässäni on sellaisia taitekohtia,
joissa olisi voinut valita toisin,
ja elämällä olisi aivan eri suunta.

Ensimmäinen taitekohta, jonka selkeästi muistan.
Lukiossa, hyppytunti, mentiin kirjastoon koneelle.
Jos minä silloin olisin noussut ja juossut perään,
olisi tarinalle tullut ainakin toisenlainen kulku,
sitä en tiedä olisiko lopputulos siltikään eri.

Toinen selkeä taitekohta, viime syksy.
Siitä lähtien olen osannut kuunnella kroppaani paremmin.
Olen joogannut ja meditoinut lähes joka päivä,
olen oppinut kuulemaan milloin hermostoni menee ylivirittyneeseen tilaan,
ja minun pitäisi muistaa vain hengittää.

On olemassa suurempia taitekohtia,
joissa on pitänyt tehdä iso valinta.
Ja sitten on niitä pienempiä valintoja,
joilla ei ole niin suurta merkitystä kokonaisen elämän kulkuun.


Sellaisista taitekohdista ja valinnoista koostuu elämä.

lauantai 20. maaliskuuta 2021

Kuusamon taikaa

Lomailtiin vajaa viikko lumen ja hiljaisuuden keskellä Kuusamossa. Vuokrattiin mökki keskeltä ei mitään. Mökkitiellä lenkkeillessä havainnointiin lähinnä eläinten liikehdintää ja pupujen aktiivista yöelämää. 
Saatiin olla ihan rauhassa, keskellä hiljaisuutta. Ei kuulunut liikenteen melua eikä juuri ihmistenkään ääniä. 
Saunottiin joka ilta, paistettiin makkaraa kodassa, käytiin hiihtoladuilla ja moottorikelkkareiteillä. Laitettiin itse ruuat mökissä ja pelattiin Unoa sekä Huojuvaa Tornia. 

En tiedä olisiko tullut lähdettyä tällaiselle lomalle ilman vallitsevaa tilannetta. Nyt ei kuitenkaan haluttu täysiin hotelleihin tai ravintoloihin. Haluttiin pysytellä keskenään ja minimoida kaikenlaiset ylimääräiset kontaktit. 

Sinne hiljaisuuden ja lumen ympäröimään maailmaan voisin lähteä toistekin.

torstai 11. maaliskuuta 2021

Otsatukan elinkaari

Parturin tuolissa peilistä katseli otsatukan kehystämät kasvot.
Muistan, kun halusin kasvattaa ala-asteella otsatukan pois.
Yhtälailla muistan, kun vanhojentanssien jälkeen leikkasin sen takaisin.
Olen löytänyt nykyisen hiustyylini kymmenen vuotta sitten,
ja edelleen pidän siitä.

Tuntuu hurjalle, että vanhojentansseista on kymmenen vuotta.
Ylipäätään tuntuu hurjalle ajatella omaa ikäänsä, yhä ja edelleen.
Vaikka olenkin todennut, että ikäkriisi on kriiseistä viheliäisin. 
Jos ikäänsä kriiseilee, saa kriiseillä loputtomiin.

Pidän siitä, miten otsatukka kehystää kasvojani.
Pidän hiusteni ruskeasta väristä ja siitä miten ne kiiltävät auringossa.
Pidän siitä, että otsatukasta on tullut osa minua.
Ja koska pidän siitä niin kovin, niin täytyihän se ikuistaa jälleen yhteen kuvaan.



torstai 4. maaliskuuta 2021

Riittävän hyvää elämää

Onko vuoden takaisesta poikkeuksesta hiljalleen muodostumassa uusi normaali?
Sellainen normaali, jolle kukaan meistä ei oikeastaan haluaisi myöntää minkäänlaista normaaliuden määritelmää, mutta sellaistahan siitä alkaa kuitenkin tulla.
Vuosi on niin pitkä aika, että on olemassa lapsia, jotka eivät muista muunlaista aikaa kuin tämän mitä nyt elämme. 
On vain tarinoita siitä miten joskus käytiin uimahallissa, elokuvissa, ravintolassa. Eikä siinä ollut mitään sen ihmeellisempää. 

Minun elämäni ei ole muuttunut juuri yhtään, vieläkään. Nautin hitaista aamuista ja siitä, että voin itse määritellä päiväni tekemiset. Voin mennä keskellä viikkoa käymään siskoni luona ja tavata kummipoikaani, tai nähdä ystäviäni jos siltä tuntuu. 

Maailma ympärillä makaa niin kuin makaa, ja niihin raameihin minä rakennan itselleni mahdollisimman hyvän elämän.