Eilen illalla totesin sen ensimmäistä kertaa, ei ole enää kesä. Minä katselin ikkunasta pimeyteen, näin kaupungin valot. Siitä kulmasta en tosin koskaan ennen ole nähnyt niiden heijastuvan jokeen.
Ilmassa on myös lähtemisen tuntu. Ihmiset lähtevät, kuka minnekin. Yksi Espanjaan ja toinen toiselle puolen Suomea. Minä en ole tänä syksynä lähtemässä ja se tuntuu hyvälle. Tai lähdenhän minä ihan pian, mutta vain viikoksi.
Pimeän pelko asuu minussa yhä, mutta enköhän minä sen selätä.
perjantai 31. heinäkuuta 2015
keskiviikko 29. heinäkuuta 2015
Take me to Paris, let's go there and never look back
En ole mikään maailmanmatkaaja, tai en ainakaan tähän päivään mennessä ole koskaan ajatellut niin. On helpompaa jäädä vain kotiin, ei tarvitse pelätä katoavansa suureen maailmaan tai stressata pakkaamisesta ja aikatauluista.
Ja nyt minä olen sitten lähdössä matkaamaan maailmalle, junailemaan pitkin Saksaa ja lopulta Pariisiin. Olen menossa, ihan oikeasti olen menossa. Näen paikkoja joissa en ole koskaan käynyt, koen jotain sellaista jota en ole koskaan ennen uskaltanut edes ajatella.
En silti ole kovinkaan kauhuissani, koska olen löytänyt ihmisen jonka vierellä minun on turvallista olla. Ei tarvitse pelätä katoavansa suureen maailmaan, ei tarvitse eksyä yksin uusille kaduille.
En ole enää yksin maailmaa vastaan, nyt meitä on kaksi.
Ja nyt minä olen sitten lähdössä matkaamaan maailmalle, junailemaan pitkin Saksaa ja lopulta Pariisiin. Olen menossa, ihan oikeasti olen menossa. Näen paikkoja joissa en ole koskaan käynyt, koen jotain sellaista jota en ole koskaan ennen uskaltanut edes ajatella.
En silti ole kovinkaan kauhuissani, koska olen löytänyt ihmisen jonka vierellä minun on turvallista olla. Ei tarvitse pelätä katoavansa suureen maailmaan, ei tarvitse eksyä yksin uusille kaduille.
En ole enää yksin maailmaa vastaan, nyt meitä on kaksi.
tiistai 28. heinäkuuta 2015
Vuoden päästä...
..minä olen oppinut tuntemaan sinut, tiedän mikä saa sinut vihastumaan ja mikä leppymään.
...olen nähnyt huonoja päiviä ja oppinut rakastamaan sinua myös silloin kun maailma on musta.
...meillä on takana monen monta yhteistä reissua.
...meillä on kaksi peittoa ja yhteinen osoite.
...käymme yhä kaupassa käsikädessä ja pussaamme kassajonossa.
Sellaista voisi olla elämä.
...olen nähnyt huonoja päiviä ja oppinut rakastamaan sinua myös silloin kun maailma on musta.
...meillä on takana monen monta yhteistä reissua.
...meillä on kaksi peittoa ja yhteinen osoite.
...käymme yhä kaupassa käsikädessä ja pussaamme kassajonossa.
Sellaista voisi olla elämä.
sunnuntai 26. heinäkuuta 2015
Metsä palaa rajan takana, minä vain nukun
"Pärjäätkö sinä?"
Ja minä nyökytin, pärjäänpärjään, samalla kun kyyneleet jo polttelivat silmissä. Sieltä ne sitten tulivatkin sillä sekunnilla kun ovi kolahti kiinni ja yrityksellinen hymy katosi kuin tuhka tuuleen.
Se on niin paljon helpompaa, kestää yksin kyyneleet joiden alkuperää ei edes osaisi selittää. Paljon helpompaa sanoa kaikki on okei, kuin tunnustaa miten tuntuu pahalle täysin käsittämättömistä syistä.
Mitä minä olisin voinut sanoa?
"Itken, koska en osaa olla iloinen ja kiukuttaa ja naamani on vääntynyt kestomurjotukseen seuraavaksi kolmeksi päiväksi. Itken tässä, koska meiltä kuoli syksyllä koira ja juuri nyt iski järjetön ikävä. Itken ihan vain koska elämä ja minua itkettää."
Kiitos naiseuteni tästä kerran kuussa eteen tulevasta sekasorrosta, jota en aina itsekään jaksa ymmärtää. Pitäisikö silti osata jakaa toisen kanssa siihen kuuluvat itkut, silläkin uhalla että niiden alkuperissä ei ole järjen hiventäkään?
Ja minä nyökytin, pärjäänpärjään, samalla kun kyyneleet jo polttelivat silmissä. Sieltä ne sitten tulivatkin sillä sekunnilla kun ovi kolahti kiinni ja yrityksellinen hymy katosi kuin tuhka tuuleen.
Se on niin paljon helpompaa, kestää yksin kyyneleet joiden alkuperää ei edes osaisi selittää. Paljon helpompaa sanoa kaikki on okei, kuin tunnustaa miten tuntuu pahalle täysin käsittämättömistä syistä.
Mitä minä olisin voinut sanoa?
"Itken, koska en osaa olla iloinen ja kiukuttaa ja naamani on vääntynyt kestomurjotukseen seuraavaksi kolmeksi päiväksi. Itken tässä, koska meiltä kuoli syksyllä koira ja juuri nyt iski järjetön ikävä. Itken ihan vain koska elämä ja minua itkettää."
Kiitos naiseuteni tästä kerran kuussa eteen tulevasta sekasorrosta, jota en aina itsekään jaksa ymmärtää. Pitäisikö silti osata jakaa toisen kanssa siihen kuuluvat itkut, silläkin uhalla että niiden alkuperissä ei ole järjen hiventäkään?
perjantai 24. heinäkuuta 2015
Kesä, joka juoksee niin nopeaan
on saanut minut elämään varmuudessa,
sellaisessa tunteessa että minulla on hyvä olla,
on hyvä jäädä.
Minä rakastuin, varpaitani myöten.
Ei huono saavutus yhdelle kylmän sateiselle kesälle.
Olen elänyt huoletonta elämää,
olen vain rakastanut aurinkoa, lämpöä,
jäätelöä, sinua.
En minä sitä keväällä arvannut, että tästä tulisi elämäni kesä.
tiistai 21. heinäkuuta 2015
Perillä on tuolla edessämme jossain
Pidän siitä,
kun sadepisarat viilettävät pitkin auton ikkunaa,
nielemme kilometrejä ja määränpää lähenee,
ja radiossa soivat ne puhkikuluneet laulut jotka osaan etu- ja takaperin ulkoa.
kun sadepisarat viilettävät pitkin auton ikkunaa,
nielemme kilometrejä ja määränpää lähenee,
ja radiossa soivat ne puhkikuluneet laulut jotka osaan etu- ja takaperin ulkoa.
maanantai 20. heinäkuuta 2015
You make my dreams come true
On ihmisiä ja on unelmia, jokaisella omansa toteutettavanaan tai kannettavanaan.
Minä näen ihmisiä, minä kuulen toteutuvia ja sydämeen katkerana möykkynä hautautuneita unelmia.
Rakkauden hedelmiä, löytyneitä ikuisuuksia, matka-albumi täynnä kuvia.
Syntymättömiä lapsia, löytymättömiä rakkaita, toteutumattomia matkoja.
Minä olen unelmoinut, vuodesta toiseen, kuinka jonain päivänä haluan matkustaa Pariisiin.
En tiedä uskoinko minä koskaan sen unelman toteutuvan, uskoinko minä tosiaan jonakin päivänä näkeväni sen kaiken omin silmin. Käveleväni Pariisin katuja ja hengittäväni siellä olevaa ilmaa.
En ehkä uskonut, mutta nyt se kaikki on lähempänä toteutumistaan kuin vielä koskaan tähän mennessä.
Haluaisin nähdä ne kaikki siltaan ripustetut rakkauslukot ja mennä piknikille puistoon.
Haluaisin ottaa kuvan Eiffel-tornista ja jonain päivänä siitä kuvia nähdessäni muistella kuinka joskus olen itsekin sen juurella seisonut.
Tältäkö se tuntuu, kun unelmat eivät enää ole vain unelmia?
Minä näen ihmisiä, minä kuulen toteutuvia ja sydämeen katkerana möykkynä hautautuneita unelmia.
Rakkauden hedelmiä, löytyneitä ikuisuuksia, matka-albumi täynnä kuvia.
Syntymättömiä lapsia, löytymättömiä rakkaita, toteutumattomia matkoja.
Minä olen unelmoinut, vuodesta toiseen, kuinka jonain päivänä haluan matkustaa Pariisiin.
En tiedä uskoinko minä koskaan sen unelman toteutuvan, uskoinko minä tosiaan jonakin päivänä näkeväni sen kaiken omin silmin. Käveleväni Pariisin katuja ja hengittäväni siellä olevaa ilmaa.
En ehkä uskonut, mutta nyt se kaikki on lähempänä toteutumistaan kuin vielä koskaan tähän mennessä.
Haluaisin nähdä ne kaikki siltaan ripustetut rakkauslukot ja mennä piknikille puistoon.
Haluaisin ottaa kuvan Eiffel-tornista ja jonain päivänä siitä kuvia nähdessäni muistella kuinka joskus olen itsekin sen juurella seisonut.
Tältäkö se tuntuu, kun unelmat eivät enää ole vain unelmia?
sunnuntai 19. heinäkuuta 2015
Kun maailma repii mua palasiin, sinä pidät musta kii
Muuta minulla ei ole,
sinun sanasi,
sinun kosketuksesi.
Sinä ja läheisyytesi,
sinä ja hymysi.
Meillä on meidät.
lauantai 18. heinäkuuta 2015
Hyvin meni noin niinkun omasta mielestä
Selässäni on astetta punaisemmat rusketusraidat, myös niskalenkkitopin narujen rusetin kuvio niskassa. Miksi kukaan ei koskaan tule ajoissa sanomaan että lopeta grillaaminen ja laita pitkähihainen päälle, aina sen huomaa vasta illalla peilistä.
En vieläkään osaa avata suutani, tai osaan, mutta sieltä ei tule ulos ääntäkään. Siinä minä vain hymyilen tyhmästi ja auon suutani kuin kala kuivalla maalla. Miksi en osaa puhua?
Ja minä mietin niitä hetkiä, kun olisi pitänyt sanoa tai jättää sanomatta.
Kun olisi pitänyt tarttua hetkeen ja uskaltaa olla enemmän.
Tätä en halua pilata, haluan uskaltaa sanoa ja olla enemmän.
En vieläkään osaa avata suutani, tai osaan, mutta sieltä ei tule ulos ääntäkään. Siinä minä vain hymyilen tyhmästi ja auon suutani kuin kala kuivalla maalla. Miksi en osaa puhua?
Ja minä mietin niitä hetkiä, kun olisi pitänyt sanoa tai jättää sanomatta.
Kun olisi pitänyt tarttua hetkeen ja uskaltaa olla enemmän.
Tätä en halua pilata, haluan uskaltaa sanoa ja olla enemmän.
torstai 16. heinäkuuta 2015
Forever is composed of nows
Nähdä maailma uudessa valossa, kokonaan toisin silmin.
Nähdä itsensä kaiken ulkopuolelta,
nähdä se mitä ei voi nähdä.
Haluan nähdä sinut.
maanantai 13. heinäkuuta 2015
Tarina Helsingistä
Oli leveä ikkunalauta jolle voi käpertyä istumaan ja katselemaan vesipisaroiden tanssia.
Oli hauskoja parvekkeita, sellaisen minäkin itselleni haluaisin.
Oli aurinkoa, ja tuulinen merimatka Suomenlinnaan.
Oli uskomattoman hyvää ruokaa ja hyvä kävellä käsi toisen kädessä.
Oli monta autossa istuttua kilometriä ja tuhansia otettuja askeleita.
Oli kauhua vuoristoradassa ja hassuja mereneläviä merimaailmassa.
Oli monia radiossa soitettuja ääneen laulettuja lauluja ja ilmassa kesärakkautta.
Oli hauskoja parvekkeita, sellaisen minäkin itselleni haluaisin.
Oli aurinkoa, ja tuulinen merimatka Suomenlinnaan.
Oli uskomattoman hyvää ruokaa ja hyvä kävellä käsi toisen kädessä.
Oli monta autossa istuttua kilometriä ja tuhansia otettuja askeleita.
Oli kauhua vuoristoradassa ja hassuja mereneläviä merimaailmassa.
Oli monia radiossa soitettuja ääneen laulettuja lauluja ja ilmassa kesärakkautta.
torstai 9. heinäkuuta 2015
Ääriviivani sinussa, hennon ohuet kuin silkkiä
Hän tuli elämääni keltaviolettien kynsien aikaan, sellaisena kesäiltana jolloin palelin kesämekossani ja tunsin pehmeän nurmikon paljaiden varpaideni alla.
Hän toi mukanaan oikean jalan kantapäähän rakon, vasta parkkipaikalla vaihdoin hiertävät ballerinat tennareihin ja muistan jännittyneet pohjelihakseni kun hyvästelimme.
Nyt kynsilakat ovat hiljalleen kuluneet pois, vaihtaneet väriä turkoosivioletiksi,
rakkolaastari vei rakonkin mennessään muutamassa päivässä.
Jotain minulle silti siitä illasta jäi, nimittäin hän.
Hän toi mukanaan oikean jalan kantapäähän rakon, vasta parkkipaikalla vaihdoin hiertävät ballerinat tennareihin ja muistan jännittyneet pohjelihakseni kun hyvästelimme.
Nyt kynsilakat ovat hiljalleen kuluneet pois, vaihtaneet väriä turkoosivioletiksi,
rakkolaastari vei rakonkin mennessään muutamassa päivässä.
Jotain minulle silti siitä illasta jäi, nimittäin hän.
keskiviikko 8. heinäkuuta 2015
Minä katsoin totuutta silmiin
Miten paljon turhuutta mahtuu pienen ihmisen elämään.
Turhia pelkoja, turhaan sanomatta jääneitä sanoja, turhia painolasteja sydämellä.
Jos vain voisin minä ostaisin rohkeutta, ostaisin sitä niin paljon etten koskaan olisi peloissani.
Rohkeudella täyttäisin jokaisen hetken kun sydämeni vapisee pelkojen alla ja silmäkulmissani arat kyyneleet.
Rehellisten sanojen jälkeen ei pitäisi pelätä, ei pitäisi pelätä sitä että on kertonut suoraan omista ajatuksistaan. Ne ovat rehellisiä juuri siksi, että niiden on tarkoitus tehdä olosta hieman keveämpi. Toisaalta aina ei totuus ole kaikkein kauneinta kuultavaa.
Mutta rohkeutta on silti uskaltaa olla rehellinen.
Olla rehellinen muille ja ennen kaikkea itselleen.
Turhia pelkoja, turhaan sanomatta jääneitä sanoja, turhia painolasteja sydämellä.
Jos vain voisin minä ostaisin rohkeutta, ostaisin sitä niin paljon etten koskaan olisi peloissani.
Rohkeudella täyttäisin jokaisen hetken kun sydämeni vapisee pelkojen alla ja silmäkulmissani arat kyyneleet.
Rehellisten sanojen jälkeen ei pitäisi pelätä, ei pitäisi pelätä sitä että on kertonut suoraan omista ajatuksistaan. Ne ovat rehellisiä juuri siksi, että niiden on tarkoitus tehdä olosta hieman keveämpi. Toisaalta aina ei totuus ole kaikkein kauneinta kuultavaa.
Mutta rohkeutta on silti uskaltaa olla rehellinen.
Olla rehellinen muille ja ennen kaikkea itselleen.
maanantai 6. heinäkuuta 2015
Käteni ovat täynnä teräviä kiviä
Tämä päivä on kuin unta.
Aurinkoa, joka sanoo nyt on kesä.
Kylmyyttä iholla, joka sanoo ei tämä voi olla kesä.
Käsiemme alla samaa ihoa,
entistä ehompana.
Hitaasti eheydymme katseiden hymyssä.
Jalkojeni alla sama maa,
se ei muutu,
se on ja pysyy.
Minä muutun, minä en pysy.
sunnuntai 5. heinäkuuta 2015
Pestä hiukset sadevesiämpärissä, kävellä kenkäni pilalle
Uneni ovat levottomia, niissä vilahtelee kasvoja joiden olemassaolon olen jo melkein ehtinyt unohtaa.
Joskus pidin unista enemmän kuin todellisuudesta, enää en.
Kävelin tänään jalkani pilalle, paljain jaloin tienvarteen ja takaisin sai jalkapohjani kihelmöimään.
Olen tullut valmiimmaksi, tiedän sen. Silti on vielä niin paljon matkaa kuljettavana. Ylevän opiston ovet eivät ehkä auenneet minulle tälläkään kertaa, ehkä se ei vain ole minun määränpääni.
Olen matkalla, sinne jonnekin missä on minun paikkani.
Joskus pidin unista enemmän kuin todellisuudesta, enää en.
Kävelin tänään jalkani pilalle, paljain jaloin tienvarteen ja takaisin sai jalkapohjani kihelmöimään.
Olen tullut valmiimmaksi, tiedän sen. Silti on vielä niin paljon matkaa kuljettavana. Ylevän opiston ovet eivät ehkä auenneet minulle tälläkään kertaa, ehkä se ei vain ole minun määränpääni.
Olen matkalla, sinne jonnekin missä on minun paikkani.
lauantai 4. heinäkuuta 2015
Tiedäthän sen jo sinäkin, ei musta täydellistä koskaan saa
Olen opetellut elämää jossa joku tarvitsee minua tosiaan yhtä paljon kuin minä häntä.
Olen opetellut sanomaan ääneen tunteeni, koska kukaan ei ole ajatustenlukija, en edes minä.
Olen viettänyt aikaa kameran edessä ja kamera kädessä.
En edes tiedä miksi tulin kirjoittamaan näitä turhia sanoja, ei minulla ole sanottavaa.
Minulla on nyt jotain parempaa, jotain enemmän, enkä enää tarvitse sanoja keksimään itselleni lohtua ja mielenrauhaa.
Ja kohta minä olen taas vuoden enemmän.
Olen opetellut sanomaan ääneen tunteeni, koska kukaan ei ole ajatustenlukija, en edes minä.
Olen viettänyt aikaa kameran edessä ja kamera kädessä.
En edes tiedä miksi tulin kirjoittamaan näitä turhia sanoja, ei minulla ole sanottavaa.
Minulla on nyt jotain parempaa, jotain enemmän, enkä enää tarvitse sanoja keksimään itselleni lohtua ja mielenrauhaa.
Ja kohta minä olen taas vuoden enemmän.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)