torstai 30. maaliskuuta 2017

Sillä elämä on mitä on

Ongelmani on se, että näen elämän kokonaisuutena. Näen kaikki ne hetket, jotka ovat menneet ja joita ei koskaan saa takaisin. Samalla koitan nähdä niin kauas tulevaisuuteen, ettei kukaan osaa kertoa millaista elämä silloin oikein on.


Ei elämää pitäisi katsoa sillä tavalla, kokonaisuutena. Eihän sen painoa silloin jaksa kukaan kantaa. Ei ikävää siitä, että menneisyys ei palaa. Tai pelkoa siitä, mitä kaikkea tulevaisuus tuokaan tullessaan.




Tässä ja nyt on se hetki, jolloin tapahtuu elämä.
Se ainut elämän kannalta tärkeä hetki. 
Nyt.




tiistai 28. maaliskuuta 2017

Meille annettu on vain lyhyt hetki, ja nyt mä käytän sen

Ajatuksia siitä miten määritellään maailman huonoin tyttöystävä, milloin jotakin paikkaa voi sanoa kodiksi, ja kuka ihme oikein pesee ne kaikki ikkunat joita Pohjanmaalla on talot tulvillaan.

Viikonloppu Vaasassa hipoi täydellisyyttä, ja jos mahdollista olisin pysäyttänyt ajan siihen hetkeen. Niin ettei olisi tarvinnut palata työttömyyteen, yksinäisiin viikkoihin ja toimettomuuteen.

Jos voisin minä lähtisin, mutta toisaalta tiedän ettei missään pääse itseään pakoon. Ei vaikka matkustaisi maailman ääriin, sielläkin seurana on ne samat ajatukset. 

Ainakin elämässä on maanantai-illan ryhmä. Joukko ihania ja upeita naisia, jokainen omalla tavallaan. Ehkä tässä elämässä aina silti on jotain, jotain josta pitää kiinni.

tiistai 21. maaliskuuta 2017

Unia lähtemisestä

Olen viime öinä nähnyt unia lähtemisestä. Milloin on pitänyt ehtiä bussiin, nousta lentokoneeseen tai kiirehtiä junaan. Aina on lähtö lähellä ja sitten kuitenkin tavarat kateissa, lippu ostamatta ja kiire ehtiä kyytiin.

Viime yönä etsin juna-asemalla lippuautomaattia, josta ostaa se puuttuva lippu. Joku mies kysyi voisinko ostaa hänellekin lipun, tai ainakin lainata 68 markkaa lippua varten.

En tiedä mihin mieleni on matkaamassa, tai mistä nämä unet tulevat. Olenko minä tosiaan lähdössä?

torstai 16. maaliskuuta 2017

Epävarmuutta

Elämä on epävarmuutta.
Ei voi tietää varmaksi maailman painoa, taipaleen pituutta, mutkien määrää.
Kuljemme sokkoina, kohti sitä jotakin.
Käytettävissämme päiviä välissä elämän ja kuoleman.

Valinnoillamme vaikutamme päämäärään,
tietämättä kuitenkaan mihin ne meidät vievät.

Epävarmuutta, ilman minkäänlaista parempaa tietoa. 

maanantai 13. maaliskuuta 2017

"Mene jos, haluaisit löytää läheisen ystävän."
Niin sanottiin, ja kaikki muut liikkuivat paitsi minä.
Vaihtoivat paikkaa minun tuijotellessa varpaitani.

Kai se kertoo vain siitä, että asiat ovat hyvin.
Etten minä kaipaa elämääni läheisiä ystäviä,
silloinhan niitä varmasti on ihan sopiva määrä.

tiistai 7. maaliskuuta 2017

Vääryyttä tuntea olevansa vääränlainen

Minussa elää ajatus riittämättömyydestäni.

Siltä pitäisi kai katkaista siivet,
mutta sen sijaan tunnen kuinka se vain kasvaa ja vahvistuu.

Sellainen on tämä yhteiskunta, 
että riittämättömyyden tunteella on kaikki mahdollisuudet kasvaa.
Että me joissa on tulevaisuus, me joiden pitäisi luoda uraa ja uskoa itseensä,
me emme lopulta enää usko riittävämme yhtään mihinkään.

On silkkaa vääryyttä tuntea olevansa vääränlainen.

sunnuntai 5. maaliskuuta 2017

Lista helmikuun asioista

Viime kuussa sana kuntosali piirtyi kalenterini sivuille yhteensä kahdeksan kertaa. Kävin Helsingissä kääntymässä, odotin Eppujen keikkaa. Kaikkien tietojen mukaan myös kävin kyseisellä keikalla, vaikka mielikuvat ovatkin sumuisia ja jonkinlaisen hämärän peitossa. Viime kuu oli viimeinen kokonainen verstaalla vietetty kuukausi. Virkkasin nuijalle nutun ja mietin kesätyö ja koulu asioita. Oli ystävänpäivä, jona en loppujen lopuksi saanut kukkia 
edes itseltäni. 


Viime kuu oli kuukausi, jona hetkittäin pelkäsin enemmän kuin uskallan myöntää edes itselleni. Googlettelin oireita, kielsin itseäni googlettamasta oireita, googletin silti ihan vähän.


Luin ainakin yhden ihan mahtavan kirjan, ehkä toisenkin mutta en muista. Mietin parturiin menoa, mutta päädyin leikkaamaan otsikseni itse keittiösaksilla. Farkkuni ratkesivat haaroista ja nyt olen käyttänyt pelkästään mekkoja.


Sellainen oli viime kuu ja nyt on täällä maaliskuu.