lauantai 30. tammikuuta 2021

Takaisin saatu toivo

Kun mieleni oli jossakin syvällä pimeydessä,
enkä nähnyt minkäänlaista valoa tai toivoa,
yritin kovasti kuunnella positiivisia affirmaatioita,
koitin saada mieleni uskomaan niihin.

Mutta vaikka kuinka koitin ja yritin,
ei se siinä tilanteessa vain enää riittänyt.
Onneksi aloitin lääkityksen,
joka nosti pois pahimmasta pimeydestä.

Nyt on helpompaa nähdä toivoa,
keskittyä elämän hyviin asioihin,
nyt niitä on ylipäätään taas mahdollista nähdä.


Sain toivoni takaisin.

maanantai 18. tammikuuta 2021

Jos joskus muistan oivaltamattakin

Tuntuu vaikealta tyytyä pieniin askeliin,
kun kaiken haluaisi kerralla.
Muuttua valmiiksi sormia napsauttamalla,
päättää olla hetkessä unelmiensa minä.

Mutta tämä tie täytyy kulkea askel kerrallaan,
välillä astua harhaan,
eksyä tieltä,
vain niin voi päästä perille.

Onneksi jokainen oivallus vie aina lähemmäksi määränpäätä,
voi joutua oivaltamaan samat asiat useaan kertaan,
mutta silti se on aina liikahdus kohti uusia tuulia.



Joskus on raskasta oivaltaa aina uudelleen,
mutta silti aion tehdä niin,
niin kauan kuin on tarpeen.
Kai minä joskus sitten jo muistan oivaltamattakin.

perjantai 15. tammikuuta 2021

Pelastin itseni

"Vika ei ole sinussa, vaan minussa", sanotaan kun erotaan.
Mutta mitä jos sanoisikin suoraan?
"Sinä olet liian rikkinäinen ihminen, että ainakaan kukaan vähääkään rikkinäinen voisi tulla kanssasi onnelliseksi, ennen kuin opit näkemään omat särösi".
Ei niin sanota, ei sitä kuulu kertoa, ei sitä voi puolen vuoden tuntemisen jälkeen täräyttää päin naamaa, vaikka se olisi kuinka selkeää.
Ja kuka hullu sitä siinä tilanteessa haluaisi kuulla tai ainakaan ottaa vastaan, jos tehdään eroa?

Silloin minä säästin itseäni, 
selittelemättä vain liu'uin pois. 
En uskonut, että kannattaisi yrittää selittää.
En uskonut, että sanojani kuitenkaan haluttaisiin kuulla saati sitten tutkiskella niiden todenmukaisuutta.
Pelastin lähinnä itseni, jättäen jälkeeni varmaan hämmennystä ja kysymyksiä.

Toimin siinä tilanteessa niillä tiedoilla ja taidoilla sekä voimilla, jotka silloin omistin. En olisi voinut muuta. Ja se minun täytyy antaa itselleni anteeksi. Tein siinä tilanteessa parhaani, ja ehkä jopa vähän itsekkäästi vain pelastin itseni.

perjantai 8. tammikuuta 2021

Toivo, toivo, ilman sitä ei voi elää

Pelko invalidisoi, lamauttaa.
Tuntuu, että haluaisin vain luovuttaa.
Ja tavallaan pitäisikin.

Pitäisi päästää irti kontrollista,
luovuttaa elämän kulku vapaasti virtaavaksi,
antaa sen mennä menojaan,
luottaa.

En ole hyvä siinä, luottamaan.
Pelkään, että kaikki hajoaa jos hellitän hetkeksikään.


Mutta miten kukaan voisi kontrolloida kaikkea,
varsinkaan tällaisessa maailmassa,
missä asiat ja niiden syy-seuraussuhteet ovat meille ihmisille vain suuria arvoituksia?

torstai 7. tammikuuta 2021

Pelottaa paluu entiseen

Toipumisessa vaikeinta,
ne hetket kun tuntee menettävänsä kaiken saavuttamansa,
vaikka se ei edes pidä paikkaansa.

Mieli lähtee saman tien kertomaan kauhutarinoita siitä, 
miten kaikki alkaa taas alusta,
miten tämä tarkoittaa varmasti sitä,
että luisuu samantien takaisin sinne mustaan epätoivoon.

Tiedän, että ne on vain ajatuksia.
Ne eivät ole totta.
Miten vaikeaa niitä on olla uskomatta.
Miten vaikeaa sanoa itselleen, että ei ole hätää.

Tuntemukset ei ole vaarallisia,
ajatukset ei ole vaarallisia,
olen turvassa.

keskiviikko 6. tammikuuta 2021

Uskalsin olla heikko

Minun on äärimmäisen vaikeaa perua sovittuja menoja,
syyksi ei riitä että pelottaa ja vatsa tuntuu kääntyvän ympäri pelkästä ajatuksesta,
pitäisi olla vähintään jalka poikki, pää irti tai ainakin edes kuumetta.

Olenko itse oman itseni vaativin tuomari,
vaatisinko näin paljoa muilta, 
kuin mitä itseltäni vaadin?

On vaikeaa olla heikko,
vaikeaa tunnustaa että pelottaa,
tänään kuitenkin uskalsin.

maanantai 4. tammikuuta 2021

Hyväksymistä

Sanotaan, että ihmisen mieli on kuin lihas. Sitäkin täytyy treenata, jotta se muokkautuu, eikä asiat siksi muutu ihan noin vain hetkessä.

Pitäisi osata hyväksyä myös epämukavat asiat osaksi elämää. Ja jos se ei onnistu, niin täytyy hyväksyä se, että on vaikea hyväksyä. 

Päässäni soi Antti Tuiskun uusi kappale. "Mie treenaan, sie treenaat". Niin sitä mieltäni kyllä, treenaan. 

Opettelen hyväksymään sen, että joskus on vaikeaa hyväksyä ja sekin on ihan ookoo.

Yhtä hyväksymistä, koko elämä.