torstai 30. kesäkuuta 2016

Jos voisin uskoa itseeni, niin kuin sinä uskot minuun

Kun hiukset on suihkun jälkeen vielä hieman kosteat ja ne saa helposti pyöräytettyä söpölle nutturalle.
Kun järvivesi on niin lämmintä, että talviturkin heittäminen ei ole enää yhtään ikävää.
Kun tajuaa, että maailmassa on sittenkin ihmisiä joiden kanssa tulee ihan hyvin toimeen vaikka joidenkin kanssa kaikki on niin hankalaa.
Keltainen mekko ja rusketusrajat.

Täytyy miettiä asioita, joista olen kiitollinen ja jotka tekevät iloiseksi. Edelleen alkamaton kesätyö on saanut stressini jo nyt puhkeamaan täyteen kukkaan.

Tykkäykset instakuvassa, oma aika jolloin voi ihan vain olla ja katsoa netflixiä, ihoa lämmittävä aurinko, vain 25 minuutin junamatka Joensuusta Enoon.


Hän, jota katsoessa sydän pakahtuu onnesta ja on vain ihan pakko hymyillä. Ihminen jonka kanssa tehdä suunnitelmia, ihminen jolle voi aina soittaa, ihminen joka on niin tuttu ja turvallinen. Ihminen, joka uskoo siihen että kyllä minä selviän.

maanantai 27. kesäkuuta 2016

Whisper words of wisdom, let it be

Suuri turvattomuus, hetkien katoavaisuus, kaiken rajallisuus,
enkä kykene piirtämään omia ääriviivojani.
 
Vaikea käsittää omaa olemassaoloaan, ihmisten määrää, kaikkien erilaisuutta,
sitä toivoo olevansa muualla ja sielläkin toivoisi vain sitä ihan samaa.
 
Näinä hetkinä en tiedä keneen turvautua, kun oloaan ei osaa selittää edes itselleen,
enkä uskalla edes antaa tilaa itkulle, koska se vie sen vähänkin todellisuuden jossa roikun tiukasti kiinni.

En tahtoisi enää koskaan kadottaa itseäni, en niin kuin silloin joskus.

sunnuntai 26. kesäkuuta 2016

Keskikesän aurinkoiset hetket

Tämä Juhannus on ollut...
 
...meidän toinen yhteinen.
...täynnä läsnäoloa ja hellyyttä.
...suloisen lämmin ja aurinkoinen.
 
Tämä Juhannus on ollut meille kovin hyvä.

tiistai 21. kesäkuuta 2016

Jatka lausetta

En ymmärrä.. missä kohtaa ihmiset ovat alkaneet kasvaa vinoon ja nähdä vain oman etunsa. Miksi nykyään on ihan okei kirjoitella netissä nimettömänä kaikenlaisia kurjuuksia toisista ihmisistä. Meidän pitäisi rakastaa enemmän, ja kohdella toisiamme hyvin.

Viime aikoina.. olen huolestunut tavara paljoudesta, joka tuntuu hukuttavan minut alleen. En tiedä miksi omistan niin kauhean paljon vaatteita etteivät ne kaikki mahdu edes kaappiin. En ole aikoihin ostanut uusia vaatteita, koska minulla on jo enemmän kuin tarpeeksi.

En osaa päättää.. mikä olisi sellainen asia, jota haluaisin eniten elämässäni tehdä. Siksi olen edelleen työtön, päämäärättömänä haahuileva, yhteiskunnan silmissä syrjäytynyt tapaus. Kun en vain tiedä.

Muistan ikuisesti.. ensisuudelman parkkipaikalla kesäisenä yönä reilu vuosi sitten.

Päivän paras juttu.. oli aurinko, lämpö ja kirjan lukeminen puistonpenkillä.

Salainen taitoni on.. mieleni pahoittaminen. Osaan pahoittaa sen sellaisista asioista etten itsekään tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa. Niitä syitä en viitsi ääneen kertoa, ja siksi harva ehkä tietää kuinka usein mieleni pahoitan.

Jos saisin yhden toiveen se olisi.. että maailma voisi tulevaisuudessa olla parempi paikka elää, meille kaikille.

Minulla on pakkomielle.. tarkistaa, että avaimet on mukana ennen kuin lähden. Vaikka olisin laittanut ne  reppuun hetki ennen lähtöä, tarkistan vielä että ne todella ovat mukana ennen kuin suljen oven.

Söin tänään.. kanawokkia, joka oli kovin hyvää.


Tekisi mieli.. reissata jonnekin kauas, että voisi taas nähdä lähelleen.

Olenko ainoa jonka mielestä.. on maailman rasittavinta kun ihmiset käyttävät sanan "kuka" tilalla sanaa "ketä"?

Kaikista pahinta on.. kun ei tunne riittävänsä toisille. Aina pitäisi olla enemmän, tietää enemmän, olla selvillä tulevaisuudesta ja ihan kaikesta. Miksi ei riitä se, mitä on jo saanut aikaan.

Minusta on söpöä.. kun näen kaupungilla vanhojen pariskuntien kävelevän käsikädessä.

Seuraavaksi ajattelin.. lukea kirjaa. Tällä hetkellä menossa: Kathryn Stockett - Piiat.

Noloa myöntää, mutta.. eilen illalla juomani viinimäärä ei ollut kuin 2,5dl ja silti tunsin oloni hieman humaltuneeksi.

Ärsyttävintä on.. kesäöiden valoisuus, kun pitäisi nukkua.

Haaveilen.. päivistä, jolloin ikä olisi tehnyt tehtävänsä ja osaisin olla itselleni hieman armollisempi.

Bloggaan koska.. kirjoittaminen on minulle helpompaa kuin puhuminen. Ja nautin siitä mitä kaikkea kaunista voi saada aikaan sanoja yhdistelemällä.

maanantai 20. kesäkuuta 2016

Ja me keinutaan

Juon sivistyneesti viiniä,
kahdeksannen kerroksen parvekkeella.
 
Se tekee maailmastani hyvin nopeasti keinuvan,
voi viinipääni miksi sinun täytyy olla niin huono?

 
 Lasillisen viiniä pitäisi vastata tunnin rehkimistä kuntosalilla.
Koskaan en ole kuntosalilla käynyt, mutta onkohan sillä yhtä keinuttava vaikutus?

perjantai 17. kesäkuuta 2016

Olen kasvanut kiinni lähtöön, kaupungin kaipuuseen

Olen käyttänyt lukemattomia tunteja instan selaamiseen, #waterdrops ja #macrophotography.
Olen tuijottanut netflixiä ja saanut päätökseen kuukauden kestäneen How I Met Your Mother maratoonin. Tänään ajattelin ihan vain vähän katsoa millainen sarja se Orange Is the New Black onkaan, jep olen koukussa.
Olen yrittänyt keksiä mitä muuta macrolla voisi kuvata kuin niitä ainaisia kukkakuvia, löysin muun muassa hämähäkkejä ja muurahaisia.


Olen tuntenut kaukokaipuuta, yksin jonnekin suureen maailmaan. Silti jäänyt ihan vain kotiin, ja kiukutellut yksinololle.
Joskus elämä sellaisenaan ei vain riitä, ja sitä alkaa kaivata jotain enemmän.

torstai 16. kesäkuuta 2016

Kirjahaaste

Sain Tiialta kirjahaasteen, johon ajattelin tarttua koska kirjat nyt kuitenkin on lähellä sydäntä.

Säännöt ovat seuraavat:
-Linkitä haasteen antaja blogipostaukseesi
-Vastaa kysymyksiin
-Lähetä vähintään 3:lle, joiden blogit linkität postaukseen
-Ilmoita heille ja linkitä oma postauksesi heille, jotta hekin tietävät.

1. Kirja/Kirjasarja, josta muut pitävät mutta sinä et?
2. Kirja/Kirjasarja, josta sinä pidät, mutta muut eivät?
3. Kolmiodraama, jossa päähenkilö päätyy yhteen sen kanssa, jonka et olisi halunnut?
4. Suosittu kirjagenre, josta et pidä/ josta haluaisit, muttet vain pysty?
5. Pidetty, suosittu tai rakastettu hahmo, josta et pidä?
6. Kirjailija, josta muuta pitävät mutta sinä et?
7. Suosittu sarja jonka lukemiseen sinulla ei ole mielenkiintoa?
8. Kirja joka on huonompi kuin siitä tehty elokuva?

Tästäpä sitten minun vastaukseni.

1. Kirja/Kirjasarja, josta muut pitävät mutta sinä et?
Viimeisin esimerkki tästä lienee ollut Juha Itkosen Anna minun rakastaa enemmän. Ei sillä, että tuntisin henkilökohtaisesti ihmisiä jotka olisi lukenut ja tykännyt, mutta kyllähän se tuntuu kaikissa arvosteluissa kovin hyvin pärjäävän. Lisäksi muutamista blogeista olen lukenut arvosteluja, joissa kirjaa on kehuttu.
Minut tarina jätti kuitenkin kaikesta huolimatta todella kylmäksi. Tunsin oloni lähinnä huijatuksi, kun ensin monta viikkoa luin ja koitin ymmärtää kirjan kovin sekavaa sisältöä ja lopulta mikään siitä ei ollutkaan totta. Tai ehkä oli, tai ehkä ei. Toisinaan halusin vain hakata kirjaa seinään ja huutaa "voisitko sanoa suoraan ja kiertelemättä mitä juuri tapahtui!!". Liian taiteellista ollakseen ymmärrettävää, ainakin minulle.

2. Kirja/Kirjasarja, josta sinä pidät, mutta muut eivät?
Bjørn Sortlandin Silmätyksin on omasta kokemuksesta sellainen kirja, jota en ole onnistunut saamaan kenenkään lukulistalle. Itse muistan sen edelleen todella vaikuttavana ja hyvänä, vaikka tietoa taideteoksista yms. olikin sisällytetty kirjaan paljon. Silti tarina vei mukanaan. Syy siihen miksi kukaan tutuista ei ehkä ole tähän uskaltanut tarttua on sivujen määrä. Se voi näyttää toivottomalta, mutta oli kyllä jokaisen sivun arvoinen.

3. Kolmiodraama, jossa päähenkilö päätyy yhteen sen kanssa, jonka et olisi halunnut?
Tämä on oikeasti paha, koska helposti ei tule mieleen yhtäkään tapausta. Varmaan täytyy jättää tämä kohta välistä ja jatkaa kirjojen lukemista. Ehkä vielä joskus tulee vastaan tällainenkin tapaus.

4. Suosittu kirjagenre, josta et pidä/ josta haluaisit, muttet vain pysty?
Fantasiakirjat. Harry Potterit olen toki lukenut, mutta siihen se taitaa sitten jäädäkin. Taru Sormusten Herrasta oli pitkään luettavien listalla, mutta en koskaan päässyt ensimmäistä sivua pidemmälle. Fantasia ei vain ole minun juttuni.

5. Pidetty, suosittu tai rakastettu hahmo, josta et pidä?
Jostain syystä en nyt pysty keksimään tähän mitään.

6. Kirjailija, josta monet pitävät mutta sinä et?
Sofi Oksasen kirjoja en ole oikein koskaan jaksanut ymmärtää, hänen tyylissään on jotain sellaista joka ei iske yhtään.

7. Suosittu sarja, jonka lukemiseen sinulla ei ole mielenkiintoa?
Voisin sanoa tähän, että Fifty Shades Of Grey. Tuskin tulen kyseisiä kirjoja koskaan lukemaan.

8. Kirja, joka on huonompi kuin siitä tehty elokuva?
Ei ole tainnut vielä tulla vastaan kyseistä asetelmaa.

Haastan mukaan:
http://tassakaupungissatuuleeaina.blogspot.fi/
Plus kaikki muut joiden mielessä tämä herättää innostusta postauksen tekemiseen.

tiistai 14. kesäkuuta 2016

Hetki onnea

Kesäisenä perjantai-iltana minä istuin kahdeksannen kerroksen parvekkeella ja katselin allani vellovaa maailmaa. Oli ihmisiä menossa baariin, ja varmaan se aika humalaisen näköisesti suvantosiltaa pyöräillyt matkalla baarista kotiin. Tai puistokaljalta, mistä näistä ikinä tietää.
Näin ihmisiä lenkillä, hienoja autoja, näin kun illan viimeinen juna saapui asemalle auringon viimeisten säteiden saattelemana. 

Siinä hetkessä oli sellaista onnea, että sen tahdon muistaa huonojen hetkien varalle.

sunnuntai 12. kesäkuuta 2016

Ensimmäinen vuosi parisuhteessa

Heti alusta asti kaikki tuntui oikealle. Oli tunne siitä, että toinen pysyy vierellä vaikka ei ihan jokaista sekuntia yhdessä viettäisikään. Ei unettomia öitä tai valvottuja iltoja, tyynyliina märkänä kyyneleistä. Oli sillä tavalla helppoa olla. En taida muistaa kuin yhden kerran, kun erossa olo aiheutti lievää paniikkia.
En ole tarvinnut epäillä tai pelätä, että toinen ei enää haluaisikaan olla yhdessä. Omalla kohdallani taas olen kyllä käynyt melkoista taistelua reissutyön aiheuttamien tuntemusten kanssa. En silti ole ajatellut, että tämä on nyt tässä. Olen löytänyt jotain sellaista, josta haluan kyllä pitää kiinni ja jonka eteen olen valmis näkemään vaivaa.

Parisuhteessa olo ei silti aina ole pelkkää juhlaa, tietenkään. Toivon mukaan jokainen ymmärtää sen ihan kokemattakin, että aina ei voi olla pelkästään kivaa. Sen lisäksi että täytyy kokea omat "en juuri nyt jaksa tuota ihmistä"-tuntemukset ja hyväksyä ne, täytyy myös ymmärtää sama kumppanin puolelta. Ei sen toisenkaan voi aina olettaa vain rakastavan hymy huulilla, sillä toisellakin on välillä oikeus saada minusta tarpeekseen.

En ole koskaan ennen elänyt näin pitkässä parisuhteessa ja tavallaan tämä onkin ollut uuden oppimista. Olen löytänyt itsestäni uusia piirteitä ja kyseenalaistanut omaa luonnettani. Haluaisin kasvaa paremmaksi sielunkumppaniksi, sellaiseksi jonka kanssa on oikeasti helppoa olla.

Onhan tämä kaikki toki edelleen ihanaa. Käydään lenkillä käsikädessä, mennään yhtä aikaa nukkumaan, tehdään meidän yhteisiä juttuja kuten jäätelönsyöntireissuja Kontiolahden satamaan, hymyillään, jutellaan, luodaan yhteistä omaa arkeamme.


Mä olen tässä, toivottavasti vielä monen vuoden jälkeenkin.

perjantai 10. kesäkuuta 2016

Turhia uutisia kielioppivirheillä

Olen varmasti maininnut tästä ennenkin, mutta sanon sen taas: iltalehden uutiset on melkoista turhuutta ja näköjään toimittajilla ei mitään käsitystä oikeinkirjoituksesta.
Vai miten muuten selitätte tämän:


Itse en ainakaan mitenkään pysty saamaan tuosta kieliopillisesti tyydyttävää lausetta. Jonkun toimittajan mielestä se on silti ollut täysin julkaisukelpoista kamaa.
Mihin tämä maailma on menossa?

Uutinenhan itsessään ei ole missään tapauksessa hauska, mutta miten tuollaisen ingressin jälkeen sitä voi enää kukaan ottaa tosissaan? Luulisi, että toimittajaksi päästäkseen pitäisi osata tuottaa ymmärrettävää kieltä. Muodostaa lauseita, jotka olisi vaikka ymmärrettävissä. Mutta nykyään kai ihan kuka tahansa, joka vain osaa kirjoittaa, voi tehdä juttuja lehteen. Toisaalta en tiedä kuka itseään hyvänä journalistina pitävä haluaisi tehdä uutisia, joissa uutiskynnystä ei juurikaan ole.

Pitäisi varmaan vaihtaa lehtiä, joista uutisiaan lukee. Ihan kuin olisin joskus sanonut jotain sen kaltaista kuin "en enää lue iltalehden uutisia". Ja tässä sitä taas mennään ja vinistään kielioppivirheistä ja niin sanottujen uutisten tasosta.
Jos joskus itse kirjoitan kyseisiä uutisia kyseiseen lehteen, tehkää jotain. Jos vajoan niin alas, täytyy asioiden olla todella huonosti.

torstai 9. kesäkuuta 2016

Kesäinen elämä

Kun aloittaa kesän viettämisen jo Toukokuussa, sitä ehtii paljon kaikenlaista. Olen lukenut kirjoja auringossa, ruskettunut rajalliseksi asti, ottanut paljon kuvia ja syönyt jäätelöä.

Tähän mennessä luettuja kirjoja:
Jojo Moyes - Kerro minulle jotain hyvää
Helppoa luettavaa, vaikka aihe toki aika rankka onkin. Heinäkuussa suuntaan mahdollisesti kyseisen kirjan leffaversion maailmaan.
Juha Itkonen - Anna minun rakastaa enemmän
Paljon puhuttu, kovasti suositeltu. Sisällöltään liian taiteellinen ollakseen ymmärrettävä. Tai ainakaan helposti ymmärrettävä. Tämä kirja vielä kesken, koska lukeminen on toivottoman hidasta.

Rusketusrajat löytyy sekä jaloista, että hartioista. Ehkä kannattaa välillä käyttää muitakin kenkiä, kuin niitä huippumukavia sandaaleja. Ellei sitten halua, että sandaalit ruskettaa jalkoihin laikkuja.

Kuviin olen ikuistanut sadepisaroita, kukkia, maisemia. Voikukkia, jotka ovat jo nyt puhallusvaiheessa menossa, eikä ole kuin vasta kesäkuun alku! Sateen jälkeensä jättämiä sadepisaroita, jotka tekevät kukista entistäkin kauniimpia.

Toivoisin tältä kesältä vielä paljon uusia jäätelömakuja, uusia kuvausideoita, ehkä jonkinlaisia retkiä muille maille. Tähän mennessä ei valittamista. Kesä, kohtelethan minua jatkossakin hyvin.

maanantai 6. kesäkuuta 2016

Liikaa ajatuksia

Mistä tulevat ne ehtymättömät kaksi euroset, joilla kahvilan vakioasiakkaat maksavat sen joka-aamuisen kahvinsa?
Miten voi joka päivälle riittää asiakkaita kahviloihin, vaatekauppoihin, kaikkialle? Ettei sellaista päivää olekaan kun kukaan ei ostaisi mitään.
Miksi ihmisille annetaan niin paljon vastuuta omasta elämästään, kun suurin osa meistä heittää sen vain hukkaan?
Voiko maailma vain jatkaa kehittymistään niin kuin se on viimeisten vuosien aikana tehnyt, ja jos se jatkaa millaista on elämä kymmenen vuoden päästä?

Edelleen olen kateellinen miehille ja sille tyhjälle laatikolle, jonka ansiosta he voivat ihan oikeasti olla ajattelematta yhtään mitään.

lauantai 4. kesäkuuta 2016

Olla onnellinen riippumatta riippuvuuksistaan

Jos tarvitsen aurinkoa ollakseni onnellinen, mitä tekevät minulle sateiset päivät?
Jos oletan että puheliaana olisin onnellisempi, mitä tekee se ajatukselle että kelpaan tällaisena?
Jos luulen että onni tulee kunhan vain löydän työn ja opin lisää itsestäni, mitä tekee se tämän hetken minulle ja onnelleni?

Jos en riitä itselleni, miten voisin tuntea riittäväni muillekaan?

keskiviikko 1. kesäkuuta 2016

Mä olen tässä, empimättä

Vuosi sitten minulla ei ollut vielä tietoakaan ihmisestä, jonka kanssa jaan tätä nykyä elämäni. Ei ollut tietoa kahdeksannessa kerroksessa sijaitsevasta asunnosta, jota olen alkanut varovasti oman pääni sisässä kutsua kodiksi.

Olen löytänyt rauhan Joensuun kaduilta, lakannut potemasta koti-ikävää jonnekin sellaiseen paikkaan missä minun olisi hyvä.

Enää ei tarvitse ikävöidä, koska minun on hyvä juuri tässä.