Viimeksi olin kirjastolla työkokeilussa keväällä 2013. Melkein kymmenen vuotta on vierähtänyt. Silti on tuntunut ihanan tutulle palata takaisin. Rakastan edelleen kirjaimia. Ne rauhoittavat. Joka päivä ne ovat samalla paikalla, eivät heilu ja häily. Kirjasto ympäristönä rauhoittaa ja tuo turvallisuuden tunnetta.
On myös ollut ilo palata, koska monet naamat on vielä tuttuja sieltä 10 vuoden takaa. Sulaudun hyvin joukkoon höpötellessäni puoliääneen hyllyjen välissä hyllyttäessäni tai hyllyvarauksia hakiessani. Niin ne kaikki muutkin siellä höpöttävät menemään.
On tuntunut jopa petollisen hyvältä ja oikealta. Oikeastaan mikään ei ärsytä. Ei aamuvuorot, iltavuorot, kuormapäivät ja alati täyttyvät kirjakärrit. En ole tottunut tällaiseen tunnemaailmaan. Olen tottunut siihen, että mikään ei tunnu täysin oikealta. Aina on jotain miksi epäilen, että ei tämäkään ole se minun juttuni. Tuntuu kummalliselle viihtyä niin hyvin ja tykätä niin vilpittömästi siitä mitä tekee.
Välillä mietin, että miksi en tehnyt tätä jo aiemmin. Miksi haahuilin kaiken maailman media-aloilla näin monta vuotta. Mutta toisaalta, ehkä en silloin vuosia sitten ollut vielä valmis. Ehkä nyt olen ja enää ei tarvitse pohtia mihin oikein olen matkalla.
