Soittolista rauhoittumishetkiin

Kevään tulo ja valon määrän lisääntyminen,

ne aiheuttavat levottomuutta.

En tiedä miten pitäisi suhtautua lisääntyneeseen valon määrään,

valoisiin iltoihin.

Toisaalta totesin ettei sillä ole mitään väliä,

valon määrä lisääntyy silti,

suhtauduinpa siihen miten vain.

On alkanut tuntua,

että "Lohtua ja voimaa" soittolistani Spotifyssa

voisi olla nimeltään ennemminkin "Rauhoittumishetkiin".

Aiemmin pelastauduin ahdistuksen keskellä tuon kyseisen soittolistan pariin.

Nykyään kuuntelen sitä, kun koen että nyt on tarve hidastaa, ihan vain olla ja hengittää. 

En edes muista milloin viimeksi olisin tarvinnut pelastautua lamauttavan ahdistuksen kynsistä.

Pastellinsävyjä

Miltä näyttää mielenrauhani?

Pastellinsävyjä,

oranssia ja liilaa.

Se on valoa, joka täyttää kehoni,

piirtää ääriviivani,

sulkee syleilyynsä.

Se on äärimmäisen rakas ja tärkeä.

En haluaisi luopua,

tai kadottaa sitä,

oikeastaan täysin enää koskaan.

Aikaa tärkeille asioille

En aina tiedä onko syksy vai kevät.

Välillä maaliskuu saattaa tuntua aivan marraskuulle.

Joskus keväällä ihmettelin kaupassa miksi pääsiäismunia myydään syksyllä.

Minun elämääni on tullut työ.

Työkokeiluni kirjastolla jatkui puolen vuoden työllistymisjaksolla.

En enää olekaan ihan niin vapaa, kuin vaikka opparia kirjoittaessa.

Eniten työ rokottaa siskonlasten kanssa vietettyä aikaa. 

Kun tein opparia, pystyin käymään viikoittain.

Nykyään tekee pahaa, kun väli voi venähtää pariin viikkoon.

Tiedän olevani onnekas, että pystyn olemaan näinkin paljon läsnä.

Tänään kuitenkin olin useamman tunnin tätittämässä,

ja sydämeni sulaa.

Ehkä tämä on asia, jolle täytyy kaiken keskellä tehdä enemmän aikaa,

koska se tuntuu äärimmäisen tärkeälle.

Haluan muistaa kaiken kiireen keskellä käyttää aikaani sellaisiin asioihin, jotka tuntuvat ihan oikeasti aidosti todella tärkeille.

Niiden pienten ihmisten näkeminen todellakin on sitä.

Melkein kevät

Näin viime yönä unta, että olin tappanut erään miehen.

Nyt mietin, voiko monen kuukauden hiljaisuuden jälkeen palata kirjoittamaan tuollaisilla sanoilla.

Elämä on juossut eteenpäin,

ja minä raahautunut sen mukana,

kompastellen hurjassa vauhdissa.

Olen ikävöinyt kirjoittamista,

miettinyt miksi en tee sitä enemmän.

Juoksisivatpa sanat minusta ulos yhtä hurjaa vauhtia

kuin mitä elämä kiitää eteenpäin.

Silloin olisi helppo kirjoittaa,

vaikkakin ehkä kompastellen.