tiistai 27. syyskuuta 2022

Itseni puolella, avuttomuudesta huolimatta

Se tekee osittain kipeää,
olla niin tietoinen kaikesta,
ja kuitenkin tuntea itsensä täysin avuttomaksi.

Se on hyväksymistä,
laajempaa ymmärrystä itsestä,
tietoisuutta maailman nurinkurisuudesta.

Koitan seisoa itseni puolella,
avuttomuudesta huolimatta,
ja luottaa.




torstai 22. syyskuuta 2022

Juuri oikea aikataulu

Välillä ajattelen, että paine työllistymisestä ja pikaisesta elämässä eteenpäin menemisestä tulisi vain oman pääni sisältä. Että keksin sen ja oletan ihmisten olettavan.
Sitten selviää, että niin ei valitettavasti ole. Olisikin. Mieluummin olisin väärässä ja loisin mielessäni omia outoja päätelmiä, jotka sitten voisi kivasti todistaa vääriksi. Mutta ei, sen sijaan saan lisää vettä myllyyn ja ahdistus kohoaa potenssiin kaksi. 

Mielenterveyteni ei ehkä tällä hetkellä kestä sellaista viestiä ympäristöstä. Mieleni syöttää muutenkin jo joka päivä tarinoita siitä, miten olen epäonnistunut. Miten pitäisi olla jo sitä ja tätä tässä vaiheessa elämää. Ei varsinaisesti auta kuulla, että oikeasti ihmiset ovat minusta sitä mieltä. Tai niin minä sen ainakin kuulen, koska helposti ajatuksiaan uskoo liikaa todeksi.

Ei pitäisi vertailla, koska jokaisella on oma polkunsa. Jokaisen elämä menee omia, ainutlaatuisia reittejään. Niin minä yritän itselleni sanoa ja uskoa jokaisen sanan. Minun elämäni on mennyt näin ja olen tehnyt parhaani niillä korteilla, jotka minulle on jaettu. Onneksi olen osannut hidastaa ja pysähtyä. Onneksi olen oppinut kuuntelemaan itseäni, enkä tee asioita, jotka eivät tunnu oikeilta.

Tämä on minun tieni ja minun valintani. Ja minun elämäni tapahtuu juuri minulle oikeassa aikataulussa.

torstai 15. syyskuuta 2022

Syksy antaa luvan hellittää

Joskus pelkäsin syksyä, 
sen kaiken alleen nielaisevaa pimeyttä.
Se vei voimat ja teki olosta nuhjuisen.

Nykyään syksy ja sen pimeys tuntuu turvalliselle,
se antaa luvan hellittää,
käpertyä sohvannurkkaan ja kuunnella kun sadepisarat ropisevat ikkunaan.

Enää en pelkää syksyä,
vaan toivotan sen tervetulleeksi.


Parhaita syksynvärejä;
keltaiset kumpparit,
tummanpunainen huulipuna,
tumma petroolinsininen.

keskiviikko 14. syyskuuta 2022

Tämän kaiken järjettömyys

Ystävälliset kasvot sanovat, että ei tässä elämässä ole oikeasti mihinkään kiire. Ei tarvitse heti valmistumisen jälkeen työllistyä, ei tarvitse heti tietää mihin on menossa. On ihan ookoo ihmetellä ja miettiä rauhassa.

Mutta miksi minun aivoni eivät usko sanaakaan. Takaraivossa tykyttää epäonnistuminen, tiettyjen ihmisten odotukset ja ajatukset siitä miten elämän kuuluisi mennä. On vaikea uskoa, että ei olisi kiire. Että olisi lupa miettiä ja haahuilla edelleen.

Itse en tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa. Olen käyttänyt elämästäni noin kymmenen vuotta media-alan opiskeluun. Nyt kun minulla olisi korkeakoulututkinto ja kaikki, mieleni on alkanut haikailla kirjasto-alalle. Nyt kun voisin hakea töitä ja jatkaa media-alan oppimista työelämässä, haluaisinkin työllistyä ihan toiselle alalle. 

Siinä ei ole mitään järkeä. Missään ei vieläkään ole mitään järkeä. Mahdankohan koskaan tietää, että mistä työstä voisin rahani ansaita. Välillä tuntuu, että enpä todellakaan taida. 


perjantai 2. syyskuuta 2022

Ihan hyvä kesä

Tästä kesästä jäi tunne,
että to do-listalla on enemmän ruksaamattomia kuin ruksattuja juttuja.
Jäi tekemättä paljon sellaista,
joka olisi ollut oikeasti kiva kokea.
Mutta jostain syystä niitä ei vain saatu onnistumaan tai järjestettyä.

Olen joutunut nöyrtymään mielen raskauden,
ja huonojen olojen alle. 
Niiden kanssa kivojenkin asioiden sopiminen on toisiaan ylivoimaista.

Onneksi kesässä oli myös hyviä hetkiä.
Sain juhlia valmistujaisiani tärkeiden ja rakkaiden ihmisten ympäröimänä. Reissattiin poikaystävän kanssa viikko Ruotsissa, suppailtiin vuokramökin hiekkarannalla, syötiin makkaraperunoita useamman kerran ja maisteltiin eri ravintoloiden ranskalaisvalikoimaa (bataattiranskalaiset best!).

Norrköping.


Paljon myös hyvää ja ihan hyvä kesä.

tiistai 26. heinäkuuta 2022

Tasapaino

Tätäkö se elämä onkin,
tasapainottelua epätoivon ja tyyneyden välillä.

Toisinaan syöksyn kohti epätoivoa,
kannattelen sen hurjaa painoa,
ja näen kaiken tulevan synkkänä.

Seuraavassa hetkessä onkin tyyneyttä,
tunne siitä että kyllä minä tämän selätän,
kyllä minä selviän.


Ihmeellisen suloinen tasapaino.

torstai 21. heinäkuuta 2022

Ilmastotietoinen somekupla

Ilmastoahdistus ja lomamatkoille lentelevät ihmiset aiheuttavat hämmennystä.

En tiedä miten suhtautua ulkomailta saatuihin kuvatervehdyksiin, kun omaan mieleeni ei oikein tällä hetkellä mahdu edes vaihtoehto lentomatkailusta. 
Instagramissani vallitsee kupla, jossa ilmastontilasta ollaan huolissaan. Minäkin hetken ehdin iloita, että ehkä koronan aiheuttama lentokatko voisi opettaa ihmiskunnalle jotakin. 
No ainakin sen, että nyt kun taas pääsee niin haalitaan matkoja kaksin käsin. 

En haluaisi saarnata, viedä iloa niiltä jotka ovat lomalle päässeet ja lähteneet. Ei siellä ollessaan kukaan halua moraalisaarnaa lentämisen itsekkyydestä ja maailman tuhoutumisesta. En silti haluaisi myöskään hyväksyä lomalentelyä ja sen yleisyyttä.

Kun maailma tuntuu palavan ja tuhoutuvan, ei minun omatuntoni ainakaan soimaamatta antaisi huvikseen lennellä. Mutta ehkä se on vain tämä somekuplani tietoisuus, jonka piiriin olen itseni altistanut.