Hyökyaaltojen viemänä

Ne ovat valtavia, kaiken alleen hukuttavia hyökyaaltoja, enkä minä edes ole kovin hyvä uimaan.
Ne tulevat kysymättä, yllättäen. 
Tunnen hukkuvani.

Mitä enemmän räpiköin vastaan, sitä syvemmälle uppoan. 
Missä suunnassa on pinta, täytyisikö uida vai vain antautua tunteen vietäväksi ja toivoa löytävänsä takaisin pinnalle?

Hukkuva ihminen ei oikeastaan enää edes huido. Jos minä siis lakkaan räpiköimästä, en enää yritä pysyä pinnalla, hukunko vai selviänkö?

Niihin hyökyaaltoihin minun täytyisi löytää oma pelastusliivini, keinoni hyödyntää aalto, nousta sen harjalle.

Kaikenlaisia muutoksia

 Muutos on palan tunteena kurkussani.
Onhan se jo useamman kerran todettu, en ole kovinkaan hyvä muutoksien keskellä eläjä.

Odotan elämän tasaantumista, 
olon normalisoitumista,
mahtaako tapahtua kumpaakaan?

Lopetin harjoittelun,
edes Helsinkiin matkustaminen tuntuu tällä hetkellä olevan vain kaukainen haave,
ajatus kokonaan toisesta maailmasta.

Lähitulevaisuudessa odotettavissa ristiäiset, joissa minun käsivarsilleni lasketaan kokonainen uusi elämä. Siitä alkaa kasvaminen, niin hänen kuin minunkin.

Hämmentäviä tunteita

Hämmennys siitä mitä tunteita minussa on herännyt,
enkä oikein osaa nimetä niitä.
Kateus? Mustasukkaisuus? Mutta miksi ja mistä?
Ainakin suuri ulkopuolisuuden tunne.

Maailma on vinksahtanut hieman raiteiltaan,
uusia rooleja opetellaan,
haetaan omaa paikkaa tässä alati muuttuvassa palapelissä.

On vaikea määritellä oma roolinsa,
löytää paikkansa,
ja kaikelle sille pitäisi kai osata antaa aikaa.

Mutta miksi kukaan ei missään kerro,
että tällaisiakin tuntemuksia voi tulla,
eikä kaikki ole välttämättä heti pelkästään ihanaa?

Pysähdys

Kun asiat muuttuvat,

häilyvät,

enkä osaa suhtautua niihin.

Muutokset, 

tulevat ja menevät,

tekevät elämästä elämää.

Mutta eivät minun elämästäni,

joskus toivoisin ettei koskaan ikinä mikään muuttuisi,

pysähtyisi.

Jos olisikin pysähtynyt,

jonnekin lapsuuteen,

ja jäänyt sinne.

Paljas ja hauras

Istuin peilin edessä,

fyysisesti alastomana, 

mietin kuinka kohta vaatteet päälläni,

peittävät alleen ylitsevuotavan epävarmuuteni.

Onko ihminen paljaimmillaan alasti,

vaatteet peittää alleen ihon pehmeät kohdat,

mitä peittää alleen iho?

Miten olla henkisesti alasti,

täysin paljas,

ilman minkäänlaista suojakuorta?

Pystyykö siihen täysin kukaan koskaan?