maanantai 31. elokuuta 2015

Kukaan ei koskaan oo kenenkään oma, ei todellakaan

Olen pessyt ikkunoita kädet verillä, törmännyt erilaisuuksiin tavoissa hoitaa asioita ja juhlinut pienen ihmisen yksivuotissynttäreitä.

Maisemat ikkunoista näyttävät nyt kummasti kirkkaammilta, ja silmieni eteen on avautunut maailma jossa kaikki pyykit mankeloidaan mutta ei ole pyykkitelinettä johon niitä ripustaa kuivumaan.

Tunsin edelleen lievää pakokauhua kuolaavien vauvojen ja huutavien taaperoiden keskellä. En tiedä miksi minusta on okei lässyttää kanilleni, joka on kuitenkin jo aikamies, kun taas vauvoille lässytys saa minut voimaan pahoin. Tätä olen koittanut pohtia, keksimättä vielä vastausta siihen missä mahtaa olla vika.

Onneksi sentään katkeruuteni söpöileviä pareja kohtaan on väistynyt ja melkein herkistyin nähdessäni tiukan halauksen keskellä kävelykatua. Yksi parhaimmista tunteista on seisoa tiukassa halauksessa, turvallisten käsivarsien suojassa.

Tällaista on elämäni nykyään, ja voi kuinka nautin siitä.

sunnuntai 30. elokuuta 2015

Jos ei tarvitsekaan löytää tietä, tie on tässä

Olen jo pidemmän aikaa tiennyt etten halua elää yksin, minua ei ole tehty elämään yksin. Haluan jakaa kaiken jonkun kanssa. Ja niin elämä väistämättä kuljetti minua kohti ihmisiä, joiden kanssa voisin elämäni jakaa. Ensin tielleni sattui huonoja vaihtoehtoja, jotta oppisin ettei se ole sama kenen kanssa elämäni jaan. Etten voi vain ottaa ensimmäistä vastaantulijaa, jotta minun ei tarvitsisi olla yksin. Sitten maailma näytti millaista yhteiselo todellisuudessa voisi olla, sellainen hyvä yhdessä olo. Ja lopulta tuli hän, jonka kanssa kaikki on kohdallaan. Ei niin suuria eroja näkemyksissä tai luonteissa, etteikö toisen kaikkia puolia voisi oppia hyväksymään. Koska sellaistahan se on, ei kukaan ole täydellisesti juuri sellainen kuin unelmissa. Luulen kuitenkin löytäneeni hänet, jonka seurassa minun on hyvä olla juuri sellainen kuin olen ja saan tuntea itseni rakastetuksi.

Ei ole olemassa huonoja tai vääriä valintoja, on vain tilanteita joista voi oppia. Voisin sanoa tehneeni virheitä, mutta ilman niitä en nyt olisi tässä missä olen. Opin hurjasti elämästä, eniten itsestäni koska uskalsin epäonnistua. Uskalsin myöntää virheeni, korjata ne ja jatkaa eteenpäin.

Ihmiset tuomitsevat helposti, todellisuudessa tietämättä ollenkaan asioiden taustoja. Omista mokailuista olen oppinut myös sen, että koskaan en voi tietää mitä on asioiden takana. Vaikka edelleen helposti tuomitsen, tunnen yleensä piston omassatunnossani. En voi tietää tuntemattomien elämästä, tai edes puolituttujen.

Täytyy vain uskaltakaa tavoitella unelmiaan, uskaltakaa epäonnistua. Lopulta huomaa kokoajan olleensa sillä oikealla tiellä. Luotan elämään.

torstai 27. elokuuta 2015

Hetken maailma on tässä

 Olen saanut eloni keveyden takaisin,
siitä minä kiitän,
ja hymyilen.
 
 
Syksyn sade ja kesän vihreys yhdistyivät tänään ulkoilmassa,
niiden kauneus vei minulta sanat.
 


keskiviikko 26. elokuuta 2015

Ollaan hiljaa hetki vaan, ollaan hiljaa kahdestaan

En ole henkisesti tasapainossa, maailmani on hiukan vinksallaan.
Tuntuu liian raskaalta jaksaa oikein yhtään mitään.

Silti jätin aamulla pöydälle viestin, joka alkoi sanoilla "Hei rakas".
On asioita joista haluan pitää kiinni siitäkin huolimatta, että maailma tahtoo viedä minut mennessään.

Tällä kertaa en aio päästää irti.

sunnuntai 23. elokuuta 2015

Aamut ovat kauniita, sinä niitä vasten

Kun jonakin kylmänä maaliskuun päivänä lisäsin instaan kuvan eiffel-torni korviksesta "One day I'm gonna travel and see all the secrets of Paris" tekstin kanssa, en tosiaan tiennyt että se päivä jona Pariisin matkustan olisi jo saman vuoden kesällä.

En tosin tiennyt sitäkään, että juhannukseen mennessä olisin onnistunut liimaamaan itseni melko pysyvästi kiinni toiseen ihmiseen ja että tämä kesä tulisi olemaan enemmänkin meidän kesä kuin vain pelkästään minun kesä.

Tänä kesänä olen halannut Frankfurtissa suuren ilotulituksen valaistessa pimeää taivasta,  kävellyt käsikädessä pitkin Saksaa ja Ranskaa, suudellut Pariisissa.
Olen rakastanut enemmän kuin koskaan, elämää ja sen jaettuja hetkiä.

Niin kiitollinen, niin äärimmäisen kiitollinen kaikesta mitä olen saanut kokea.

lauantai 22. elokuuta 2015

Elämänmakuinen ilo

Seurasin katseellani tien mustia viukertavia juovia,
siinä ne mennä kiemurtelivat keskellä muuten niin harmaata asfalttia.
Yrittäen sulautua massaan, onnistumatta siinä ollenkaan.
Tai ehkä juuri yrittäen erottua muuten niin harmaasta pinnasta.
 
Erotunko minä koska haluan,
vai erotunko siitäkin huolimatta etten haluaisi?
 
Ainakin hänen silmissään minä loistan.

sunnuntai 16. elokuuta 2015

Kaiken minkä muistan aika kutistaa, mä sitä pelkään, sua tahdon rutistaa

Elokuinen perjantai-ilta, Ilosaari, Eppu Normaali.
Vieressä koko ajan joku, ympärillä käsi josta pitää kiinni.
Voisiko olla suurempaa onnea, kuin saada jakaa nämä hetket jonkun kanssa?

Eput on aina ollut huikeita livenä, mutta tällä kertaa vielä huikeampaa oli halata sitä ihanaa ihmistä siinä vieressä ja laulaa "siksi rakastan sua nyt".

Tämä on sitä elämää, josta joskus niin kovin haaveilin.
Tässä se on.

torstai 13. elokuuta 2015

Viikonloppu Pariisissa

Unelmieni Pariisi, vihdoinkin oikeasti sen kaduilla ja silloilla. Saavuttiin Pariisiin junalla ja siitä sitten metroiltiin hotellille. Jo sillä matkalla kuikuilin erityisesti siinä vaiheessa ulos ikkunasta kun oli mahdollista nähdä vilaus Eiffel-tornista.
No olihan se Pariisi totta kai paljon muutakin kun pelkkä Eiffeli.

Pariisi oli vanhoja taloja, kiireettömiä ihmisiä, laulua ja soittoa metrossa, kallista kahvia ja paljon turisteja. Oltiin ehkä vähän väärään aikaan vuodesta liikkeellä, koska niitä turisteja siis ihan oikeesti oli joka paikka täynnä. Eiffel-torniin oli ehtymätön jono, samoin kuin Notre Dameen. Kumpaankaan ei jaksettu jonottaa, koska siinä ois helposti vierähtäny koko päivä.

Pariisi, Ranska
 
Eiffel oli ihan valtavan kokoinen livenä!
Rakkauslukkojen määrä oli aika hillitön.
Neliön muotoon parturoidut puut oli myös olennainen osa Pariisin katukuvaa.
Metrolla ajaminen oli oikeastaan kaikkia odotuksia vastaan melko helppoa ja myöskin ihan kiitettävän halpaa. Englanninkielellä pärjäsi hyvin, mutta toisaalta oltiinkin turistialueilla että ei kai se mikään ihme liene.

Pariisissa lentokentällä oli iso punainen piano. Saatiin sitten siinä lennon lähtöä odotellessa kuunnella pianokonserttia, kun joku taitava jätkä päätti kuluttaa aikaansa vähän soittelemalla.

Näkemättä jäi Eiffel-torni pimeällä ja sen hienot valot. Ensi kerralla sitten ja silloin myös ylös torniin katselemaan miltä Pariisi näyttää sieltä ylhäältä päin katsottuna.

tiistai 11. elokuuta 2015

Frankfurt-Köln-Düsseldorf-Antwerpen-Pariisi

En ole varmaan koskaan nähnyt yhtä paljon uusia paikkoja ja kävellyt yhtä monta kilometriä viikon aikana, kun mitä reissussa tuli nähtyä ja käveltyä. Vaihdettiin maisemaa ihan kiitettävän tiuhaan tahtiin ja ainoastaan Pariisissa viihdyttiin se kaksi yötä.

Frankfurtissa käytiin jokiristeilyllä ja saatiin varmaan siinä heti yliannostus aurinkoa kun se paisto ihan pilvettömältä taivaalta. Illalla satuttiin myös juuri oikeaan aikaan iltapalan etsintä reissulle rantaan ja saatiinkin sitten nautiskella lisäksi isosta ilotulituksesta.

Frankfurt, Saksa

Suuria hämmennyksiä aiheutti ainakin se ettei saksassa voi maksaa pankkikortilla siis juuri mitään. Ruokakaupan löytäminen tuntu olevan ihme, ja siinä ahtaassa kaupanjonossa suomalaisia ruokakauppoja haikaillessani, tajusin ensimmäisen kerran sen että siellä asuville se on ihan maailman normaaleinta käydä joka päivä siinä pienessä kaupassa ja maksaa ostokset käteisellä.

Frankfurtista jatkettiin junalla Kölniin. Matka taisi kestää jotain parisen tuntia. Kölnistä jäi parhaiten mieleen kun heti asemalta ulos astuessa ensimmäisenä näkökenttään osui aivan valtavan kokoinen tuomiokirkko. Taisin siinä sanoakin jotain sellaista kuin "ooh". Jotenkin siinä vieressä seisoessa ei vaan voinut uskoa silmiään, ihan epätodellinen rakennus ollakseen olemassa. Lisäksi Kölnissä oli hauskoja taloja, siellä ei turhia välejä talojen väliin jätetä. Niin ja ensimmäiset rakkauslukot sillassa taidettiin bongata myös Kölnistä!

Kölnin tuomiokirkko
Köln, Saksa

Kölnistä jatkui matka junalla Düsseldorfiin. Mukavaahan näissä kaikissa paikoissa oli se, että aina löytyi joki jonka varrelle mennä istuskelemaan!

Düsseldorf,  Saksa
Hämmennystä aiheutti myös, että Saksassa ja Ranskassa on ihan luvallista tupakoida ravintoloiden terassilla. Lisäksi saksan katukuvassa yleistä oli tupakka-automaatit ja myös jossain hotellissa taisi olla käytävällä automaatti. Jos menee siis terassille syömään niin kannattaa valita paikka niin, että tuuli ja tupakoitsijat on oikein asemoitu.

Düsseldorfista mentiin bussilla Antwerpeniin. Matka kesti noin kolme tuntia. Antwerpen oli aika positiivinen yllätys, jotenkin ajattelin että se on ihan kämänen paikka. Mutta ei, siellähän meillä oli ainut hotelli jossa huoneen ovi aukesi avainkortilla eikä avaimella. Suorastaan siis hyppäys nykyaikaan. Antwerpenista jäi mieleen huikean iso ja koristeellinen asemarakennus.

Antwerpenin asema
Antwerpen, Belgia
Antwerpenista sitten siis junailtiin Pariisiin, mutta miusta tuntuu että viikonloppu Pariisissa tarvitsee ihan oman postauksensa. Sellaiset oli meidän reissun neljä ekaa päivää!

maanantai 10. elokuuta 2015

Väsynyt, mutta onnellinen

Ihana viikko,
olen sanonut monta kertaa minä rakastan, olen istunut maailman turvallisimmassa kainalossa ja katsonut kuinka maisemat junan ikkunan takana vaihtuvat toisiin, olen puristanut lujasti kättä lentokoneen noustessa ja laskiessa, olen kävellyt, olen valokuvannut, olen kokenut ja nähnyt.

Nyt tarvitsen hieman lepoa, sitten lupaan tännekin kuvia reissusta.