lauantai 27. huhtikuuta 2019

Enemmän kuin elää

Pitäisikö huolestua siitä, jos ikää kysyttäessä pää lyö ihan tyhjää eikä voi olla varma iästään?
Pitäisikö huolestua ahdistavista unista, 
kaksihaaraisista hiuksista, 
siitä että tuntuu kuin vuosi 2000 olisi ollut kymmenen vuotta sitten?


Pitäisikö olla vähän huolissaan elämän jokaisesta osa-alueesta,
jotta voi sanoa oikeasti elävänsä?

perjantai 26. huhtikuuta 2019

Ihan tavallisia asioita

Maailma aiheuttaa väsymystä.

Pitäisi tietää miksi sitä tulee isona, pitäisi osata olla opinnoistaan jotakin mieltä. Että onko ne nyt kivoja tai miten ne on mennyt. En tiedä, opintopisteitä tulee ja numeroista lähes jokainen on enemmän kuin kolme. 

Pitäisi olla kesätöitä, koska eihän sitä voi olla olematta. Toisaalta aion opiskella, joten ehkä korvaan työttömyyden sillä. Se ei tosin poista pelkoa siitä, mitä kolme ja puoli kuukautta ilman kunnollisia rutiineja voivat tehdä mielentilalle.

Viikot on tavallisia, opiskelut on tavallisia, minä olen tavallinen. Sitä on koko elämä, tavallista.

maanantai 22. huhtikuuta 2019

Irrallinen, irrallisuus

Elämän irrallisuus,
se konkeritoisuu niinä hetkinä kun ei tiedä mihin tarttua.
Sitä vain ajelehtii, huomaa elämän menevän eteenpäin.
Ihmiset ympärillä, muuttuvat.
Sinä itse, sen kaiken keskellä, muutut.
Mikä silloin on muuttumatonta, mikä sellaista johon tarttua?


Irrallisuus, joka ei tee elämästä sen helpompaa.

sunnuntai 21. huhtikuuta 2019

Elämäni tänään

Olen onnistunut koukuttamaan itseni aamukahvin tarpeeseen, 
lopettanut kynsieni ainaisen lakkaamisen, 
siirtynyt pesemään hiukseni palashampoolla.

Olen löytänyt itseni katsomasta youtubesta suosittujen vloggaajien videoita,
luopunut iltalehden lukemisesta ja vaihtanut sen Ylen uutisiin,
harkinnut vakavasti opiskelevani tämän koulun jälkeen vielä koodausta.

Aamuisin kouluun kävellessä saatan kuunnella podcasteja bluetooth-kuulokkeillani,
käytän koulukenkinä ihan vain lenkkareita,
ja herään lähes aina ennen kahdeksaa riippumatta siitä onko koulupäivä vai ei.


Jos joku olisi pari vuotta sitten kysynyt,
että millainen ihminen olen tänään,
en olisi osannut listata tuollaisten asioiden olevan elämääni.

lauantai 20. huhtikuuta 2019

Aurinkoa ja lämpöä

Ulkona on hurjasti aurinkoa ja lämpöä. Toisaalta siitä tulee hyvä mieli ja toisaalta se edelleen ahdistaa, sillä samalla kavalalla tavalla kuin aina. Pitäisi olla koko hereillä olo aikansa ja enemmänkin siellä ulkona, koska on niin kaunis sää. Sen verran vanhaksi olen sentään jo tullut, että olin tänä aamuna jo ennen puoli kahdeksaa aamupalapöydässä. Vaikka sitä ei osattukaan odottaa.


On paljon aurinkoa ja hyvää säätä. On paljon erilaisia koulujuttuja, jotka pitäisi vielä saada pakettiin ennen rikollisen pitkää kesälomaa. 

Näissä menneissä päivissä on ollut paljon kaikenlaista, mutta ehkä eniten sellaista jonkinlaista tasapainoisuutta. Ettei mieli enää heittele laidasta laitaan ja sinne tänne. Ettei enää ainoat ajatukset ole pelkoa ja ahdistusta. Hiljaa on mieleni eheytynyt ja oikeastaan olen antanut asioiden vain olla. 

Siitä se taas ja pian on kesä.

keskiviikko 10. huhtikuuta 2019

Jos ihan vain eläisi

Mietin miksi elämä tuntuu siltä kuin se tuntuu. Miksi se on jotenkin vääränlaista, aivan kuin siitä puuttuisi pointti. Välillä en tiedä miksi herään aamulla, miksi menen kouluun, miksi suoritan älyttömiä kursseja. Ihmettelen miten voi olla taas ilta ja aika mennä nukkumaan, kun ihan vastahan oli aamu ja nousin ylös. Päivät vain katoavat, viikot katoavat, kokonainen elämä vain katoaa. Enkä minä tiedä, että muistanko elää.

Miksi elämä tuntuu tältä? Miksi jaksan välittää niin paljon siitä, että miltä se tuntuu? Eikö se ole kuitenkin vain loppujen lopuksi elämää, joka koostuu illoista ja aamuista. Koostuu niistä hetkistä, joina minä mietin, että tässäkö se nyt sitten on.


Millaista mahtaisi olla elämä, jos ei turhaan kyseenalaistaisi kaikkea sitä mikä on elämää. Jos sitä ihan vain eläisi. Mutta minä en ole tainnut koskaan osata, ihan vain elää.

sunnuntai 7. huhtikuuta 2019

Tärkeistä asioista välittäminen

Pitäisi välittää enemmän tärkeistä asioista, elämästä. Siitä mitä syö, siitä miten liikkuu, siitä miten pitää itsestään huolta.

Mutta en minä sellaisista. Välitän siitä, että jääkö koulupäiviä väliin vai ei. Välitän siitä, että tehtävät on ajallaan tehty. Välitän kesätöiden olemattomuudesta ja sen aiheuttamista fiiliksistä.

Mutta onko väliä yhdelläkään noista, jos mietitään suuremmassa mittakaavassa. Kuka sitä muistaa 10 vuoden päästä, että montako kertaa jätin tunteja väliin amkissa. Tai siitä, että palautinko tehtävät ajallaan vai en keväällä 2019.

Kukaan, kukaan ei muista. Mutta sen saatan muistaakin, että pidinkö huolta itsestäni, muistinko pysähtyä ja antaa itseni levätä. Sen saatan muistaakin, että oliko se mielelle hyvää vai pahaa aikaa, se kevät 2019.

maanantai 1. huhtikuuta 2019

Elämänpituinen elämä

Joskus tahtoisin vain vaihtaa henkilöllisyyteni, olla joku muu. Olla joku, joka ei osaisi pelätä sellaisia asioita, kuin mitä minä osaan. Olla joku sellainen, joka luottaisi elämään enemmän. Ei näkisi uhkia ja kuolemaa kaikkialla. Voisihan se olla helpompaa olla joku sellainen.

Mutta kun en ole. Olen minä. Juuri tällaisena. Ei voi vaihtaa, ei voi muuta kuin sietää itseään. Opetella olemaan itselleen armollinen, opetella rakastamaan itseään. Juuri sellaisena. Itsensä kanssa on ihmisen koko elämänsä vietettävä. 

Kokonainen elämä.