torstai 28. maaliskuuta 2019

Puoltakaan en sun kivustas voi tietää

Se on vaihtelua hyvästä huonoon ja huonosta takaisin hyvään.
Aina en tiedä kumpi niistä oloista on todellisuutta ja kumpi huijausta.

Eilen itkin olohuoneen lattialla, kun Sanni lauloi "puoltakaan en sun kivustas voi tietää, sanat kaikki vailla voimaa ilmaan jää, mut joku aamu mä tiedän sen, sä heräät huomaamaan, sinä selvisit ja kelpaat kelle vaan."
Siitä minä voimaannuin niin, että seuraavassa hetkessä löysin itseni punaisin ja turvonnein silmin hissistä matkalla kauppaan.

Koitan uskoa siihen, että hyvät hetket ovat oikeita. Että ne ovat todellisuus ja huonot vain mieleni kehittelemiä harhoja. En ole varma, että onko asia todella niin, mutta koitan silti saada mieleni uskomaan. 

Riittääkö se? Riittääkö usko?

maanantai 25. maaliskuuta 2019

Hiljaista luopumista

Elämän hauraus ja väistämätön loppu. Ne konkretisoituvat taas ihan uudella tavalla kun katselet sängyssä kuihtuvaa hahmoa, joka joskus oli turvallinen syli. Oikeastaan enää ei ole edes ilmeitä, ei sanoja. On vain omien silmien väriset siniset silmät, jotka katselevat ympärilleen. Mitä ne näkevät, mitä ajatuksia onkaan sen katseen takana. Sitä ei meistä kukaan enää tiedä. Ja minä yritän hymyillä, kun ne silmät kohtaavat katseeni. Yritän, vaikka oikeasti tekisi mieli itkeä. 

Ja kun heilutan hyvästiksi, peiton alta nousee käsi joka vastaa siihen heilutukseen. Pois kävellessäni en voi olla miettimättä, että olikohan se viimeinen heippa, jonka tulen mummoltani saamaan.

lauantai 23. maaliskuuta 2019

Mielenmaisemia

Kun sitä tarpeeksi usein epäilee omaa olemassaoloaan, häilyy jossakin todellisen ja sen toisen rajamailla, sitä alkaa epäillä ettei kestä tämän elämän vaatimuksia. En tiedä mistä on tullut pelko siitä, että mieleni sairastuu lopullisesti. Ainahan minulla on ollut niitä hetkiä, kun maailma ympärillä ei tunnu todelliselta, mutta ei sitä lapsena koskaan ajatellut että siitä voisi sen suuremmin huolestua. Nykyään ne hetket pelottavat paljon enemmän, laittavat miettimään kaikenlaista. 

Voiko mieltä kasvattaa vahvemmaksi? Voiko jostain hankkia vastustuskykyä niinkuin flunssaa ja muuta sen sellaista vastaan? Minä voisin ottaa, hyvin paljon vastustuskykyä, niin että mieleni tuntuisi aina vain kokonaiselle.

tiistai 12. maaliskuuta 2019

Paljon päiviä

On kulunut päiviä viimeisestä tekstistä. Paljon sellaisia sumuisia päiviä, joissa alut ja loput sulautuvat vain yhdeksi massaksi. Päiviä, joita rytmittävät hyvä olo, huono olo, huonompi olo, huonoin olo. Sellaisia ne nyt vain ovat olleet, päivät. 
Pikkuhiljaa, hitaasti, olen nostanut itseäni takaisin normaaliin. Tänään näen jo aika paljon valoa. 

Olen myös kaiken tämän keskellä vieraillut Tampereella. Nukkunut hotellin valkeissa lakanoissa, nähnyt pupukahvilassa pupuvauvoja, uppoutunut Sademiehen maailmaan. Tampereella tuntui olevan vähemmän lunta, mutta silti shortseissa ulkoilevat ihmiset aiheuttivat hämmennystä. Ei siellä nyt sentään niin paljon enemmän kesä ollut kuin täällä. 

Koitan palata lomalta takaisin kouluelämään. Koitan saada aivoni ymmärtämään, että olisi tehtäviä tehtävänä. Eilen saatiin tehtyä muuttoa loppuun ja tavarat paikoilleen. Kyllä tämä tästä hiljalleen alkaa näyttää ihan oikealle kodille. 

maanantai 4. maaliskuuta 2019

Pirteän väriset kynnet

Olen koittanut nähdä positiivisuuksia elämästä. Koska onhan niitä, kaikesta huolimatta. Koska ei pelko ja ahdistus voi mitenkään olla vallitsevaa ja pysyvää. Olen pakottanut itseni kirjoittamaan kolme hyvää asiaa päivästä. Aloitin eilen joten lista ei vielä ole järin pitkä, mutta aion jatkaa tätä. 

Olen rauhoittanut itseäni, sanonut että ennenkin olen pelännyt ja sitten taas ollut pelkäämättä. Olen sanonut, että ei se hetkessä tapahdu, että täytyy antaa itselleen aikaa. Täytyy joka päivä koittaa pidentää sitä hetkeä, kun ajatukset on kontrollissa ja olo hyvä. Uskon, että se on mahdollista. Kyllä mieltäkin voi sillä tavalla treenata vahvemmaksi.

Huomenna lähden maalta kaupunkiin, niin sanotusti. Lajittelen mainoksia, käyn vähän terapioimassa itseäni. Tänään lakkasin kynnet vaaleanvihreällä ja violetilla. Ajattelin niiden tuovan kevätmieltä ja iloa. Ainakin ovat pirteän väriset.

sunnuntai 3. maaliskuuta 2019

Hyvää tuulta elämään

Jostakin tuli lomaviikko. Puskan takaa, yllättäen, mutta tuli nyt sitten kuitenkin. En oikeastaan toivo lomalta sen kummempaa, mutta voisihan sitä ehkä unohtaa koulujutut hetkeksi. Tosin kevät on muutenkin mennyt aika kevyesti, joten jos tästä vielä unohtaa koulujuttuja niin eipä sitä kohta muista koulua käyvänsäkään.

Hengitin tänään raikasta talvi-ilmaa. Katselin miten lumihiutaleita leijaili hiljalleen. En minä joskus olisi arvannut, että hengittäminen tulee olemaan niin suuri osa elämää. Hengitän siellä ja hengitän täällä. Mutta yleensä se auttaa, joten hyvähän se että on sellaiseen mahdollisuus.

Ensi viikolla siis lomailen ja loppuviikosta sitten lähdetään tampereelle seikkailemaan. Hyviä tuulia.