Pelottaa kertoa lukevansa sellaista, koska se väistämättä saa ihmiset yhdistämään minut ja sanan lapsettomuus. Kenties vielä vapaaehtoinen, täysin valittu lapsettomuus. Tuntuu häpeälliselle.
Mutta en minä tätä kirjaa siksi lukenut, että se suoraan kuvastaisi omia ajatuksiani ja arvojani. Jonkinlaista vertaistukea se silti antoi. Lähiympäristöni useimmat samanikäiset ihmiset ovat myös lapsettomia. Minun kuplassani se on enemmän sääntö kuin poikkeus. En koe itseäni, enkä siellä kuplassani olevia ihmisiä niin vanhoiksi, että vanhemmuus olisi jotenkin ajankohtaista. Ja samalla vertaan ikääni omiin vanhempiini ja siihen miten ennen aikaan lapsia hankittiin jo nuorena (okei jotkut hankkii edelleen, mutta minun kuplassani ei. Ja äitinikin oli lähempänä kolmeakymmentä ennen kuin sai ensimmäisen lapsen). Se taas oli jotenkin minulle aina itsestään selvää, että siskostani tulee äiti. Hän oli saman ikäinen kuin minä nyt saadessaan esikoisensa.
Tuntuu yhtä aikaa väärältä ja oikealta olla tässä elämäntilanteessa. En olisi missään kohtaa valinnut toisin, mutta samalla takaraivossa tikittää kello, joka kertoo että loputtomiin ei ole aikaa pähkäillä. Pitäisi päättää.
Tunnistan itseni monista kirjassa haastatelluista vapaaehtoisesti lapsettomista ja syistä, jotka he mainitsevat päätökselleen. On ihanaa viettää aikaa kummilasten kanssa, mutta sen jälkeen voin palata hiljaiseen kotiin. Joku ei ole koko ajan minun vastuullani. Työpäivän jälkeen voin ottaa lepohetken sohvalla, tai mennä vaikka ulos syömään jos en jaksa kokata. Saan olla kotona hiljaisuudessa, keskittyä lukemiseen tai kirjoittamiseen. Siitä syystä moni introvertti on valinnut lapsettomuuden.
Toiset eivät koskaan valitse, mutta elämä vain menee sillä tavalla, että otollista hetkeä lapsille ei tule. Suhteet kestävät nykyään vähemmän aikaa ja jos eroaa juurikin kolmenkympin ikäisenä, voi olla hankalaa löytää uusi kumppani riittävän nopeasti. Elämässä voi tulla myös vastaan sairauksia, jotka estävät aikeet joko fyysisesti tai henkisesti.
Sain kirjasta vertaistukea siihen, miksi tämä päätös tuntuu niin isolta ja hankalalta. Kirjassa avataan taustoja sille miten yhteiskunta on muuttunut ja mitkä asiat vaikuttavat lasten hankkimiseen nykypäivänä. Voin huomata, että en todellakaan ole ainut, joka painii näiden ajatusten kanssa.
Siksi minä luin kirjan lapsettomuudesta. Muuttiko se ajatuksiani suuntaan tai toiseen asian suhteen? Eipä oikeastaan. Mutta löysin paljon samaistuttavia kohtia ja voin ymmärtää ajatusmaailmaani taas hieman paremmin.
