Muutos on palan tunteena kurkussani.
Onhan se jo useamman kerran todettu, en ole kovinkaan hyvä muutoksien keskellä eläjä.
Odotan elämän tasaantumista,
olon normalisoitumista,
mahtaako tapahtua kumpaakaan?
Lopetin harjoittelun,
edes Helsinkiin matkustaminen tuntuu tällä hetkellä olevan vain kaukainen haave,
ajatus kokonaan toisesta maailmasta.
Lähitulevaisuudessa odotettavissa ristiäiset, joissa minun käsivarsilleni lasketaan kokonainen uusi elämä. Siitä alkaa kasvaminen, niin hänen kuin minunkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti