Olen käyttänyt elämästäni varmasti lukemattomia tunteja odottamiseen. Milloin minkäkin, joskus kärsivällisemmin ja joskus taas ei yhtään niin kärsivällisesti.
Olen odottanut miestä maailmalta kotiin, tosin ensin odottanut että edes löytäisin sen miehen.
Olen odottanut kyytiä, että pääsisi kotiin. Olen odottanut bussia, lentokonetta, junaa. Odottanut kaupan avautumista, lääkäriajan alkamista, odotellut työkkärissä ihan muuten vain.
Millaista kärsivällisyyttä tarvitsisin, kun odotan elämäni valaistumista? Millaisia asioita tehdä, että elämä ei olisi pelkkää odottamista? Pitäisi osata elää samalla kun odottaa, ettei kärsivällisyys loppuisi kesken. Koetteleehan se, jos ei muuta tee kuin odottaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti